Job 30
1 But now people much younger than me laugh at me; people whose fathers I would not put to work with my sheepdogs.
"Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoiraini pariin.
2 They are too weak to be any use to me; they're all worn-out.
Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt
3 Thin through hunger and want, they try to eat the dry ground in the dark, desolate wilderness.
puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata;
4 There they pick desert herbs and the leaves of bushes, and eat the roots of broom trees.
he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.
5 They were driven out of the community.
Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan.
6 People shouted after them as if they were thieves. They have to live in dangerous ravines, in caves and among the rocks.
Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa.
7 They shout out like animals among the bushes; they huddle together in the weeds for shelter.
Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat-
8 They are foolish, nameless people that have been driven from the land.
nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois.
9 Yet now they mock me in their songs; I have become a joke to them!
Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut;
10 They despise and shun me; they don't hesitate to spit in my face.
he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.
11 God has made my bowstring loose and humbled me.
Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.
12 The rabble rise up against me, they send me running; like a city under siege they devise ways to destroy me.
Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan.
13 They cut off my way of escape; they bring about my downfall and do this without anyone's help.
He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa;
14 They come in through a wide breach; they rush in as the wall comes tumbling down.
niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.
15 Terrors overcome me; my honor is blown away by the wind; my salvation vanishes like a cloud.
Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.
16 And now my life is ebbing away; every day despair grips me.
Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.
17 At night my bones are in agony; the pain gnaws at me and never stops.
Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.
18 God grabs me roughly by my clothes; he pulls me by the collar of my shirt.
Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut: se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.
19 He has thrown me in the mud; he has humbled me like dust and ashes.
Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.
20 God, I cry to you but you don't answer; I stand before you, but you don't even notice me.
Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun.
21 You have turned cruel to me; you use your power to make me suffer.
Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.
22 You pick me up and blow me along in the wind; tossing me about in the whirlwind.
Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.
23 I know you're taking me to my death, to the place where all the living go.
Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.
24 Who would want to kick a man when he is down, when they cry for help in their time of trouble?
Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa?
25 Didn't I weep for those having hard times? Didn't I grieve at what the poor suffered?
Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?
26 But when I looked for good, only evil came, and when I waited for the light, all that came was darkness.
Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.
27 Inside I am in turmoil, it never stops; I face days of despair.
Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.
28 I am so depressed; seeing the sun doesn't help. I stand up in the assembly and cry for help.
Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa.
29 I am like a brother to the jackals, a companion to owls.
Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani.
30 My skin turns black on me; and my bones burn within me.
Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.
31 My lyre only plays sad songs, and my pipe is the voice of those who weep.
Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi ja huiluni sävel itkun ääneksi."
