Job 3
1 After this Job began speaking, cursing the day of his birth.
Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;
2 He said,
Job lausui ja sanoi:
3 “Wipe out the day I was born, and the night when it was announced that a boy had been conceived.
"Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.
4 Turn that day to darkness. God above should not remember it. Don't let light shine on it.
Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
5 Take it back, darkness and death-shadow. A black cloud should overshadow it. It should be as terrifying as the darkness of an eclipse during the day.
Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.
6 Blot out that night as if it never existed. Don't count it on the calendar. Don't let it have a day in any month.
Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.
7 Let that night be childless, with no sounds of happiness heard.
Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
8 Those who place curses on certain days should curse it, those who have the power to raise Leviathan.
Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.
9 Its early morning stars should stay dark. Looking for light, may none come, may it not see the glimmer of dawn
Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,
10 for it did not shut my mother's womb to prevent me from seeing trouble.
koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.
11 Why wasn't I stillborn? Why didn't I die at birth?
Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
12 Why was there a lap for me to lie on, or breasts for me to suck?
Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?
13 For now I would be lying down in peace. I would be sleeping and at rest,
Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
14 along with the kings of this world and their officials whose palaces now lie in ruins,
kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,
15 or with noblemen who collected gold and filled their houses with silver.
päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;
16 Why wasn't I a miscarriage, buried in secret, a baby who never saw the light?
tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
17 There in the grave the wicked give no more trouble, and those whose strength is gone have their rest.
Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;
18 There prisoners take it easy—they don't hear the commands of their oppressors.
kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.
19 Both small and great are there, and slaves are freed from their masters.
Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.
20 Why does God give life to those who are suffering, living bitterly miserable lives,
Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
21 those who are waiting for death that does not come and who are looking for death more desperately than hunting for treasure?
jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,
22 They're so incredibly happy when the reach the grave!
jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-
23 Why is light given to someone who doesn't know where they're going, someone God has fenced in?
miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?
24 My groans are the bread I eat; my raging tears are the water I drink.
Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.
25 For all that I feared has happened to me; everything that I dreaded has come upon me.
Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.
26 I have no peace, no quiet, no rest. All that comes is rage.”
Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
