Job 29
1 Job went on speaking.
Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
2 “I wish I was back in the old days when God looked after me!
"Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
3 His light shone above me and lit my way through the darkness.
jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
4 When I was young and strong, God was my friend and spoke to me in my home.
Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
5 The Almighty was still with me and I was surrounded with my children.
jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,
6 My herds produced much milk, and oil flowed freely from my olive presses.
jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
7 I went out to the city gate and took my seat in the public square.
Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
8 The young men saw me and moved out of the way; the elders would stand up for me.
niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
9 The leaders remained silent and covered their mouths with their hands.
päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
10 The voices of the officials were hushed; they held their tongues in my presence.
Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
11 Everyone who listened to me praised me; whoever saw me commended me,
Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;
12 because I gave to the poor who called out to me and the orphans who had no one to help them.
minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.
13 Those who were about to die blessed me; I made the widow sing for joy.
Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.
14 Being true and acting right were what I wore for clothing.
Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
15 I was like eyes for the blind and feet for the lame.
Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
16 I was like a father to the poor, and I defended the rights of strangers.
Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
17 I broke the jaw of the wicked and made them drop their prey from their teeth.
Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.
18 I thought I would die at home, after many years.
Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.
19 Like a tree my roots spread out to the water; the dew rests on my branches overnight.
Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
20 Fresh honors were always being given to me; my strength was renewed like an unfailing bow.
Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'
21 People listened carefully to what I had to say; they kept quiet as they listened to my advice.
He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
22 Once I had spoken they had nothing else to say; what I said was enough.
Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
23 They waited for me like people waiting for rain; their mouths wide open for the spring rain.
He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
24 When I smiled at them they could hardly believe it; my approval meant all the world to them.
Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
25 I decided the way forward as their leader, living like a king among his soldiers, and when they were sad I comforted them.
Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."
