Job 29
1 Job went on speaking.
Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
2 “I wish I was back in the old days when God looked after me!
Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,
3 His light shone above me and lit my way through the darkness.
Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,
4 When I was young and strong, God was my friend and spoke to me in my home.
Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;
5 The Almighty was still with me and I was surrounded with my children.
Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;
6 My herds produced much milk, and oil flowed freely from my olive presses.
Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;
7 I went out to the city gate and took my seat in the public square.
Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;
8 The young men saw me and moved out of the way; the elders would stand up for me.
Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,
9 The leaders remained silent and covered their mouths with their hands.
Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,
10 The voices of the officials were hushed; they held their tongues in my presence.
Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.
11 Everyone who listened to me praised me; whoever saw me commended me,
Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.
12 because I gave to the poor who called out to me and the orphans who had no one to help them.
Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.
13 Those who were about to die blessed me; I made the widow sing for joy.
Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.
14 Being true and acting right were what I wore for clothing.
Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.
15 I was like eyes for the blind and feet for the lame.
Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.
16 I was like a father to the poor, and I defended the rights of strangers.
Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.
17 I broke the jaw of the wicked and made them drop their prey from their teeth.
Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,
18 I thought I would die at home, after many years.
Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.
19 Like a tree my roots spread out to the water; the dew rests on my branches overnight.
Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
20 Fresh honors were always being given to me; my strength was renewed like an unfailing bow.
Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.
21 People listened carefully to what I had to say; they kept quiet as they listened to my advice.
He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.
22 Once I had spoken they had nothing else to say; what I said was enough.
Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.
23 They waited for me like people waiting for rain; their mouths wide open for the spring rain.
He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.
24 When I smiled at them they could hardly believe it; my approval meant all the world to them.
Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.
25 I decided the way forward as their leader, living like a king among his soldiers, and when they were sad I comforted them.
Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.
