Job 19
1 Job replied,
Job vastasi ja sanoi:
2 “How long will you go on tormenting me? How long will you go on crushing me with words?
"Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
3 Ten times already you have humiliated me. Aren't you ashamed for treating me so badly?
Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
4 Even if I did sin, that's my problem, and has nothing to do with you.
Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
5 You think you're so much better than me, and you use my degradation against me.
Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
6 But you should realize that it's God who has wronged me, he has trapped me in his net.
Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
7 Even though I cry for help, I get no answer; even though I shout my objections, I get no justice.
Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
8 God has walled me in so I can't escape; he has plunged my path into darkness.
Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
9 He has stripped my honor from me; he has taken away my reputation.
Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
10 He tears me down from all sides until I am finished; he has destroyed my hope like a tree that is uprooted.
Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
11 His anger burns against me; he treats me as one of his enemies.
Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
12 God's troops assemble to attack me. They build ramparts against me. They encircle and besiege my home.
Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
13 He has driven my brothers far away from me; all my former friends are estranged from me.
Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
14 My relatives have abandoned me; my close friends have forgotten me.
Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
15 My house guests and my maidservants treat me as a stranger—to them I have become a foreigner.
Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
16 I call my servant, but he doesn't reply. I have to beg him!
Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
17 I am repulsive to my wife, and I am loathsome to my own brothers.
Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
18 Even young children despise me; when I stand up they ridicule me.
Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
19 All my closest friends despise me, and those I loved have turned on me.
Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
20 I've been reduced to skin and bones and I survive by the skin of my teeth.
Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
21 Have pity on me, my friends, have pity on me, because God has struck me down!
Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
22 Why are you persecuting me like God does? Aren't you satisfied with getting your pound of flesh?
Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
23 I wish my words could be written down, recorded in a book,
Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
24 or engraved with an iron pen and molten lead in the rock forever.
rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
25 I know my Redeemer is alive, and that he shall finally take the stand for me on the earth.
Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
26 Even though my skin is destroyed, in my body I shall see God.
Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
27 I myself will see him—with my own eyes, and not those of someone else! The thought overcomes me!
Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
28 You say to yourselves, ‘How can we make him suffer so he can see he is the source of his problems?’
Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
29 You yourselves should fear being punished by God, for you know anger brings God's punishment that accompanies judgment.”
niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."
