Job 19
1 Job replied,
Mutta Job vastasi ja sanoi:
2 “How long will you go on tormenting me? How long will you go on crushing me with words?
Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?
3 Ten times already you have humiliated me. Aren't you ashamed for treating me so badly?
Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.
4 Even if I did sin, that's my problem, and has nothing to do with you.
Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.
5 You think you're so much better than me, and you use my degradation against me.
Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.
6 But you should realize that it's God who has wronged me, he has trapped me in his net.
Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.
7 Even though I cry for help, I get no answer; even though I shout my objections, I get no justice.
Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.
8 God has walled me in so I can't escape; he has plunged my path into darkness.
Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.
9 He has stripped my honor from me; he has taken away my reputation.
Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.
10 He tears me down from all sides until I am finished; he has destroyed my hope like a tree that is uprooted.
Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.
11 His anger burns against me; he treats me as one of his enemies.
Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.
12 God's troops assemble to attack me. They build ramparts against me. They encircle and besiege my home.
Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.
13 He has driven my brothers far away from me; all my former friends are estranged from me.
Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.
14 My relatives have abandoned me; my close friends have forgotten me.
Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.
15 My house guests and my maidservants treat me as a stranger—to them I have become a foreigner.
Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.
16 I call my servant, but he doesn't reply. I have to beg him!
Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.
17 I am repulsive to my wife, and I am loathsome to my own brothers.
Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.
18 Even young children despise me; when I stand up they ridicule me.
Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.
19 All my closest friends despise me, and those I loved have turned on me.
Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.
20 I've been reduced to skin and bones and I survive by the skin of my teeth.
Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.
21 Have pity on me, my friends, have pity on me, because God has struck me down!
Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!
22 Why are you persecuting me like God does? Aren't you satisfied with getting your pound of flesh?
Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?
23 I wish my words could be written down, recorded in a book,
Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!
24 or engraved with an iron pen and molten lead in the rock forever.
Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.
25 I know my Redeemer is alive, and that he shall finally take the stand for me on the earth.
Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.
26 Even though my skin is destroyed, in my body I shall see God.
Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.
27 I myself will see him—with my own eyes, and not those of someone else! The thought overcomes me!
Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.
28 You say to yourselves, ‘How can we make him suffer so he can see he is the source of his problems?’
Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.
29 You yourselves should fear being punished by God, for you know anger brings God's punishment that accompanies judgment.”
Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.
