Job 17
1 My spirit is crushed; my life is extinguished; the grave is ready for me.
"Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.
2 Mockers surround me. I see how bitterly they ridicule me.
Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
3 God, you need to put down a pledge for me with yourself, for who else will be my guarantor?
Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
4 You have closed their minds to understanding, so do not let them win!
Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
5 They betray friends to gain benefit for themselves and their children suffer for it.
Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
6 He has made me a proverb of ridicule among the people; they spit in my face.
Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.
7 My eyes are worn out from crying and my body is a shadow of its former self.
Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
8 People who think they are good are shocked to see me. Those who are innocent are troubled by the godless.
Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
9 Those who are right keep going, and those whose hands are clean grow stronger and stronger.
Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
10 Why don't you come back and repeat again what you've been saying?—yet I still won't find a wise man among you!
Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.
11 My life is over. My plans are gone. My heart is broken.
Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
12 They turn night into day, and say that daylight is close to darkness.
Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen, (Sheol h7585)
14 Should I call the grave my father, and the maggot my mother or my sister?
minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
15 So then where is my hope? Can anyone see any hope for me?
Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
