Job 14
1 Life is short and full of trouble,
"Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,
2 like a flower that blooms and withers, like a passing shadow that soon disappears.
kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.
3 Do you even notice me, God, and why do you have to drag me to court?
Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!
4 Who can bring something clean of what is unclean? No one.
Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.
5 You have determined how long we shall live—the number of months, a time limit on our lives.
Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.
6 So leave us alone and give us some peace—so like a laborer we could enjoy a few hours of rest at the end of the day.
Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.
7 Even a tree that's cut down has the hope of sprouting again, of sending up shoots and continuing to live.
Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.
8 Even though its roots grow old in the earth, and its stump dies in the ground,
Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,
9 just a trickle of water will make it bud and grow branches like a young plant.
niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.
10 But human beings die, their strength dwindles away; they perish, and where are they then?
Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?
11 Like water evaporating from a lake and a river that dries up and disappears,
Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;
12 so human beings lie down and don't get up again. Until the heavens cease to exist they will not awake from their sleep.
niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.
13 I wish you would hide me in Sheol; conceal me there until your anger is gone. Set a definite time for me there, and remember me! (Sheol h7585)
Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! (Sheol h7585)
14 Will the dead live again? Then I would have hope through all my time of trouble until my release comes.
Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.
15 You would call and I would answer you; you would long for me, the being that you made.
Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.
16 Then you would look after me and wouldn't be watching me to see if I sinned.
Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;
17 My sins would be sealed up in a bag and you would cover my guilt.
rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.
18 But just as the mountains crumble and fall, and the rocks tumble down;
Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,
19 as water wears away the stones, as floods wash away the soil, so you destroy the hope people have.
vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.
20 You continually overpower them and they pass away; you distort their faces in death and send them away.
Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.
21 Their children may become important or fall from their positions, but they don't know or see any of this.
Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan-ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi-ei hän heitä huomaa.
22 As people die they only know their own pain and are sad for themselves.”
Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."
