Galatians 2
1 Fourteen years later I returned to Jerusalem with Barnabas. I took Titus along with me.
Sitte neljäntoistakymmenen vuoden perästä menin minä taas Barnabaan kanssa ylös Jerusalemiin ja otin Tituksen kanssani,
2 I went because of what God had shown me. I met with the recognized church leaders there in private and explained to them the good news I was sharing with the foreigners. I didn't want the course I had followed, and what I was working so hard for, to come to nothing.
Ja minä menin ylös ilmoituksen jälkeen ja asetin heidän eteensä sen evankeliumin, jota minä pakanain seassa julistan: mutta erinomaisesti niiden eteen, jotka jonakin pidetään, etten minä hukkaan juoksisi elikkä olisi jo juossut.
3 But as it turned out, nobody even insisted that Titus who was with me should be circumcised, though he was Greek.
Mutta ei Titustakaan, joka minun kanssani oli, vaadittu itsiänsä ympärileikkauttamaan, vaikka hän Grekiläinen oli.
4 (That issue only arose because some false Christians slipped in to spy on the freedom we have in Christ Jesus, trying to make us slaves.
Sillä kuin muutamat väärät veljet tunkeutuivat sisälle, ja jo olivat tulleet sisälle koettelemaan meidän vapauttamme, joka meillä Kristuksessa Jesuksessa on, että he meitä orjuuteen vaatisivat;
5 We never gave into them, not even for a moment. We wanted to make sure to keep the truth of the good news unchanged for you.)
Emmepä me tosin niille hetkeksikään myöntyneet kuuliaisuuteen, että evankeliumin totuus teidän tykönänne pysyväinen olis.
6 But those considered to be important didn't add anything to what I said. (It doesn't concern me what kind of leaders they were, because God doesn't judge people the way we do.)
Mutta niihin, jotka jonakin pidetään, minkäkaltaiset he muinen olivat, ei minun mitään tule: ei Jumala katso ihmisen muotoa; sillä ne, jotka jonakin pidetään, ei minulle mitään opettaneet.
7 On the contrary, once they realized that I'd been given responsibility to share the good news with the foreigners just as Peter had been given the responsibility to share the good news with the Jews,
Vaan sitä vastaan, kuin he näkivät, että minulle evankeliumi esinahan puoleen uskottu oli, niinkuin Pietarille ympärileikkauksen puoleen;
8 (for the same God who worked through Peter as apostle to the Jews also worked through me as apostle to the foreigners),
(Sillä joka Pietarin kanssa oli voimallinen apostolin virassa ympärileikkauksen seassa, se on minunkin kanssani pakanain seassa voimallinen ollut, )
9 and once they recognized the grace that had been given to me, then James, Peter, and John, who bore the responsibility of church leadership, shook Barnabas and me by the hand as their fellow-workers.
Ja kuin he tunsivat sen armon, joka minulle annettu oli, niin Jakob ja Kephas ja Johannes, jotka patsaina pidettiin, antoivat minulle ja Barnabaalle kättä ja sopivat niin meidän kanssamme, että meidän pakanain seassa ja heidän ympärileikkauksen seassa saarnaaman piti,
10 We were to work for the foreigners, while they would work for the Jews. Their only instruction was to remember to look after the poor, something I was already very committed to.
Ainoastaan että meidän piti vaivaisia muistaman, jota minä myös olen ahkeroinut tehdä.
11 However, when Peter came to Antioch I did have to confront him directly, because he was clearly wrong in what he did.
Mutta kuin Pietari Antiokiaan tuli, niin minä olin julkisesti häntä vastaan, että kanne oli tullut hänen päällensä.
12 Before some of James' friends arrived, Peter used to eat with the foreigners. But when these people came he stopped doing this and stayed away from the foreigners. He was afraid of being criticized by those who insisted that men had to be circumcised.
Sillä ennenkuin joku Jakobin tyköä tuli, söi hän pakanain kanssa; vaan kuin ne tulivat, vältti hän, ja eroitti itsensä heistä, peljäten niitä, jotka ympärileikkauksesta olivat,
13 As well as Peter, other Jewish Christians became hypocritical too, to the extent that even Barnabas was persuaded to follow their hypocrisy.
Ja muutkin Juudalaiset viekastelivat hänen kanssansa, niin että Barnabaskin vieteltiin heidän ulkokullaisuudellansa.
14 When I realized that they weren't taking a firm stand for the truth of the good news, I said to Peter in front of everyone, “If you're a Jew yet live like the foreigners and not like Jews, why are you forcing the foreigners to live like Jews?
Mutta kuin minä sen näin, ettei he oikein vaeltaneet evankeliumin totuuden jälkeen, sanoin minä Pietarille julkisesti kaikkein kuullen: jos sinä, joka Juudalainen olet, pakanain tavalla elät ja et Juudalaisten, miksis vaadit pakanoita Juudalaisten tavalla elämään?
15 We may be Jews by birth, and not ‘sinners’ like the foreigners,
Me jotka olemme Juudalaiset luonnon puolesta ja emme syntiset pakanoista:
16 but we know that nobody is made right by doing what the law demands—it is only through trusting in Jesus Christ. We have trusted in Christ Jesus so that we could be made right by placing our confidence in Christ, and not through doing what the law says—because nobody is made right by observing the requirements of the law.”
Että me tiedämme, ettei ihminen lain töiden kautta vanhurskaaksi tule, vaan uskon kautta Jesuksen Kristuksen päälle: niin me myös olemme uskoneet Jesuksen Kristuksen päälle, että me vanhurskaaksi tulemme uskon kautta Kristuksen päälle, ja emme lain töiden kautta, sentähden ettei yksikään liha tule lain töiden kautta vanhurskaaksi.
17 For if, as we look to be made right in Christ, we ourselves prove to be sinners, does that then mean that Christ is in the service of sin? Of course not!
Mutta jos me, koska me tahdomme Kristuksen kautta vanhurskaaksi tulla, löydetään myös itse syntisiksi, onko siis Kristus synnin palvelia? Pois se!
18 For if I were to rebuild what I've destroyed, then I only demonstrate I'm a law-breaker.
Sillä jos minä sitä taas rakennan, jota minä särkenyt olen, niin minä teen itseni ylitsekäyväksi.
19 For through the law I died to the law in order that I could live for God.
Mutta minä olen lain kautta laista kuollut pois, että minä Jumalassa eläisin.
20 I've been crucified with Christ— so it's no longer I who lives, but it is Christ living in me. The life I now live in this body, I live by trusting in the Son of God, who loved me, and who gave himself for me.
Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Mutta minä elän, en silleen minä, vaan Kristus elää minussa; sillä jota minä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, joka on minua rakastanut ja antoi itsensä minun edestäni.
21 How could I dismiss God's grace? For if we could be made right through keeping the law then Christ died a pointless death!
En minä hylkää Jumalan armoa; sillä jos vanhurskaus tulee laista, niin on Kristus hukkaan kuollut.
