Exodus 11
1 The Lord told Moses, “There's one last plague I will bring down on Pharaoh and on Egypt. After that he will let you go, but when he does, he'll expel every one of you from the country.
Ja Herra oli sanonut Mosekselle: vielä minä annan tulla yhden rangaistuksen Pharaolle ja Egyptiin, sitte hän päästää teidät täältä, ja koska hän teidät kokonansa päästää, niin hän ajain ajaa teidät täältä ulos.
2 Now go and tell the Israelites, both men and women, to ask their Egyptian neighbors for silver and gold objects.”
Niin sano siis nyt kansalle: että joka mies anois lähimmäiseltänsä, ja jokainen vaimo lähimmäiseltänsä, hopia- ja kulta-astioita.
3 The Lord made the Egyptians look favorably on the Israelites. In fact, Moses himself was highly respected in Egypt by both Pharaoh's officials and the ordinary people.
Sillä Herra oli antanut armon kansalle Egyptiläisten edessä. Ja Moses oli sangen kuuluisa mies Egyptin maalla, Pharaon palveliain ja kansan edessä.
4 Moses said, “This is what the Lord says: ‘Around midnight I will go through the whole of Egypt.
Ja Moses sanoi: näin sanoo Herra: puoliyön aikaan minä vaellan Egyptin maan lävitse,
5 Every firstborn son in the land of Egypt will die, from the firstborn of Pharaoh sitting on his throne to the firstborn of the servant girl working with a handmill, as well as all the firstborn of the cattle.
Ja jokainen esikoinen Egyptin maalla pitää kuoleman, Pharaon esikoisesta, joka hänen istuimellansa piti istuman, piian esikoiseen asti, joka myllyssä on, niin myös kaikkein eläinten esikoiset.
6 There will be loud cries of mourning all over Egypt, such as have never been before, and will never be again.
Ja suuren parun pitää oleman koko Egyptin maalla, jonkakaltaista ei ole ollut, eikä tuleman pidä.
7 But among all the Israelites there won't even be the sound of a dog barking at them or their animals. That way you will know that the Lord distinguishes between Egypt and Israel.’
Mutta kaikkein Israelin lasten seassa ei koirakaan kieltänsä värväyttämän pidä ihmisiä taikka eläimiä vastaan: että te tietäisitte, kuinka Herra eroittaa Egyptin ja Israelin.
8 All your officials will come to me, bowing down before me and saying, ‘Leave, and take everyone who follows you with you!’ After that I will leave.” Moses was very angry, and left Pharaoh.
Silloin kaikki nämät sinun palvelias pitää tuleman minun tyköni, ja kumartaman minua, sanoen: lähde ulos, sinä ja kaikki kansa, jotka sinun allas ovat, ja sitte minä lähden. Ja hän läksi Pharaon tyköä sangen vihoissansa.
9 The Lord said to Moses, “Pharaoh is refusing to listen to you so I can do even more miracles in Egypt.”
Mutta Herra oli sanonut Mosekselle: ei Pharao kuule teitä, että paljo minun ihmeitäni tapahtuis Egyptin maalla.
10 Moses and Aaron did these miracles before Pharaoh, but the Lord gave Pharaoh a stubborn attitude, and he wouldn't let the Israelites leave his country.
Ja Moses ja Aaron tekivät kaikki nämä ihmeet Pharaon edessä, vaan Herra paadutti hänen sydämensä, ja ei hän päästänyt Israelin lapsia maaltansa.
