Acts 13
1 The church at Antioch had prophets and teachers: Barnabas, Simeon Niger, Lucius of Cyrene, Manaen (the childhood friend of Herod the tetrarch), and Saul.
Mutta Antiokian seurakunnassa oli muutamia prophetaita ja opettajia, Barnabas ja Simeon, joka Nigeriksi kutsuttiin, ja Lukius Kyreniläinen, ja Manahen, joka Herodes tetrarkan kanssa kasvatettu oli, ja Saulus.
2 While they were worshiping the Lord and fasting, the Holy Spirit said, “Set apart Barnabas and Saul to do the work I've called them to.”
Kuin siis nämät Herraa palvelivat ja paastosivat, sanoi Pyhä Henki: eroittakaat minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä heidät olen kutsunut.
3 After they had fasted, prayed, and placed their hands on them in blessing, they sent them on their way.
Ja kuin he olivat paastonneet ja rukoilleet, ja kätensä heidän päällensä panneet, päästivät he heidät menemään.
4 So Barnabas and Saul, directed by the Holy Spirit, went to Seleucia. From there they sailed to Cyprus.
Ja kuin he Pyhältä Hengeltä lähetetyt olivat, menivät he Seleukiaan ja purjehtivat sieltä Kypriin.
5 Arriving at Salamis, they proclaimed the word of God in the Jewish synagogues. John was with them as their assistant.
Ja kuin he Salaminassa olivat, ilmoittivat he Jumalan sanan Juudalaisten synagogissa; ja heillä oli myös Johannes palveliana.
6 They traveled throughout the island and eventually came to Paphos. There they found a Jewish magician, a false prophet by the name of Bar-jesus.
Ja kuin he sen luodon lävitse matkustaneet olivat hamaan Paphoon asti, löysivät he velhon, väärän prophetan, Juudalaisen, jonka nimi oli Barjesus,
7 He was close to the governor, Sergius Paulus, an intelligent man. Sergius Paulus invited Barnabas and Saul to come and visit him since he wanted to hear the word of God.
Joka oli maaherran Sergius Pauluksen, toimellisen miehen kanssa. Se kutsui Barnabaan ja Sauluksen tykönsä, ja halusi kuulla Jumalan sanaa.
8 But the magician Elymas (his Greek name) opposed them, trying to prevent the governor from trusting in God.
Mutta heitä vastaan seisoi Elimas velho (sillä niin tulkitaan hänen nimensä) ja pyysi kääntää maaherraa pois uskosta.
9 Saul, also called Paul, was filled with the Holy Spirit, and looked straight at him.
Mutta Saulus (joka myös Paavaliksi kutsutaan, ) oli täynnä Pyhää Henkeä, katsoi hänen päällensä,
10 “You are full of deception and all kinds of evil, you son of the devil, you enemy of all that is right! Will you never give up perverting the Lord's true ways?
Ja sanoi: voi sinä perkeleen poika, täynnä kaikkea vilppiä ja petosta, ja kaiken vanhurskauden vihamies, et sinä lakkaa vääntelemästä Herran oikeita teitä.
11 Look, the Lord's hand is on you and you will become blind. You will not see the sun for some time.” Immediately mist and darkness fell on him, and he had to find someone who could lead him by the hand.
Ja nyt katso, Herran käsi on sinun päälläs; ja sinun pitää sokiana oleman eikä näkemän aurinkoa hetkessä aikaa. Ja hänen päällensä lankesi kohta synkeys ja pimeys, ja hän kävi ympäri, etsein kuka häntä kädestä taluttais.
12 When the governor saw what happened he trusted in God, amazed at the teaching about the Lord.
Kuin maaherra näki, mitä tapahtui, uskoi hän ja ihmetteli Herran opetusta.
13 Then Paul and those with him sailed from Paphos and went to Perga in Pamphylia, while John left them and went back to Jerusalem.
Mutta kuin Paavali ja ne, jotka hänen kanssansa olivat, Paphosta purjehtivat, tulivat he Pamphilian Pergeen; mutta Johannes erkani heistä ja palasi Jerusalemiin.
14 They went through Perga and on to Antioch of Pisidia. On the Sabbath day they went into the synagogue and were seated.
Mutta he vaelsivat Pergestä ja tulivat Pisidian Antiokiaan, ja menivät sabbatina synagogaan, ja istuivat.
15 After the readings from the Law and the Prophets, the synagogue leaders sent them a message saying, “Brothers, please share with the congregation any words of encouragement you may have.”
Ja sitte kuin laki ja prophetat olivat luetut, lähettivät synagogan päämiehet heidän tykönsä, sanoen: miehet, rakkaat veljet, onko teillä mitään kansaa neuvomista, niin sanokaat.
16 Paul stood up, motioned with his hand to get their attention, and began speaking. “Men of Israel, and all of you who have reverence for God, listen to me.
Niin Paavali nousi ja viittasi kädellänsä heitä vaikenemaan, ja sanoi: Israelin miehet, ja jotka Jumalaa pelkäätte, kuulkaat.
17 The God of the people of Israel chose our forefathers, and gave our people prosperity during their stay in the land of Egypt. Then with his mighty power he led them out of Egypt,
Tämän kansan, Israelin, Jumala valitsi meidän isämme, ja korotti tämän kansan, muukalaisena ollessa Egyptin maalla, ja toi heidät sieltä ulos korkialla käsivarrella,
18 and he patiently dealt with them in the desert for about forty years.
Ja kärsi heidän tapojansa korvessa lähes neljäkymmentä ajastaikaa.
19 After he had overthrown seven nations living in the land of Canaan, God divided their land among the Israelites and gave it to them to inherit. This took about four hundred and fifty years.
Ja perätti kadotti Kanaanin maalla seitsemän kansaa, ja arvalla jakoi heille niiden maan.
20 Then he provided them with judges as leaders until the time of the prophet Samuel.
Ja sitte lähes neljäsataa ja viisikymmentä ajastaikaa antoi hän heille tuomarit, Samuel prophetaan asti.
21 Then the people asked for a king, and God gave them Saul, son of Kish from the tribe of Benjamin, who ruled for forty years.
Ja he pyysivät sitte kuningasta, ja Jumala antoi heille Saulin, Kisin pojan, miehen Benjaminin suvusta, neljäksikymmeneksi vuodeksi.
22 Then God removed Saul, and made David their king. God approved of David, saying ‘I found David the son of Jesse to be a man according to my own heart; he will do everything I intend.’
Ja kuin hän oli sen pannut pois, herätti hän Davidin heidän kuninkaaksensa, josta hän myös todisti ja sanoi: minä löysin Davidin, Jessen pojan, miehen minun sydämeni jälkeen, joka on kaikki minun tahtoni tekevä.
23 Jesus is David's descendant; he is the Savior that God promised to bring to Israel.
Tämän siemenestä on Jumala lupauksensa perään herättänyt Jesuksen Israelille Vapahtajaksi,
24 Before Jesus came, John announced the baptism of repentance to all the people of Israel.
Niinkuin Johannes saarnasi hänen tulemisensa edellä kaikelle Israelin kansalle parannuksen kastetta.
25 As John was completing his mission, he said, ‘Who do you think I am? I am not the one you're looking for. But after me one is coming whose sandals I'm not worthy to untie.’
Mutta kuin Johannes juoksun täyttänyt oli, sanoi hän: kenenkä te luulette minun olevan? En minä se ole, mutta katso, hän tulee minun jälkeeni, jonka kenkiä en minä ole kelvollinen jaloista riisumaan.
26 My brothers, children of Abraham and those of you who have reverence for God: the message of this salvation has been sent to us!
Miehet, rakkaat veljet, Abrahamin suvun lapset, ja jotka teissä ovat Jumalaa pelkääväiset, teille on tämän autuuden sana lähetetty.
27 The people living in Jerusalem and their leaders didn't recognize Jesus or understand the words spoken by the prophets that are read every Sabbath. In fact they fulfilled the prophetic words by condemning him!
Sillä Jerusalemin asuvaiset ja heidän ylimmäisensä, ettei he tätä tunteneet, ovat he myös prophetain äänet, joita kunakin sabbatina luetaan, tuomitessansa täyttäneet.
28 Even though they couldn't find any evidence to sentence him to death, they still asked Pilate to have him killed.
Ja vaikka ei he yhtään kuoleman syytä löytäneet, anoivat he kuitenkin Pilatukselta, että hän piti tapettaman.
29 After they had fulfilled everything predicted that they would do to him, they took him down from the cross and buried him in a tomb.
Ja kuin he kaikki olivat täyttäneet, mitä hänestä kirjoitettu oli, ottivat he hänen puun päältä ja panivat hautaan.
30 But God raised him from the dead,
Mutta Jumala herätti hänen kuolleista.
31 and he appeared over the course of many days to those who had followed him from Galilee to Jerusalem. They are now his witnesses to the people.
Ja hän on monta päivää niiltä nähty, jotka hänen kanssansa Galileasta Jerusalemiin olivat menneet ylös, jotka ovat hänen todistajansa kansan edessä.
32 We are here to bring to you the good news of the promise that God made to our forefathers,
Ja me ilmoitamme myös teille sen lupauksen, joka isille luvattiin, että Jumala on sen meille heidän lapsillensa täyttänyt, herättäin Jesuksen.
33 that he has now fulfilled to us their children by raising Jesus from the dead. As it is written in Psalm 2: ‘You are my Son; today I have become your Father.’
Niinkuin toisessa psalmissa kirjoitettu on: sinä olet minun Poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.
34 God raised him from the dead, never to die again, as he indicated by saying, ‘I will give you what is holy and trustworthy, as I promised to David.’
Mutta siitä, että hän hänen kuolleista herätti, eikä silleen tule turmelukseen, sanoi hän näin: minä tahdon teille antaa ne lujat Davidin armot.
35 As another psalm says, ‘You will not allow your Holy One to see decay.’
Sentähden hän myös sanoo toisessa paikassa: et sinä salli sinun Pyhäs turmelusta näkevän.
36 But David died, after he had done what God wanted in his own time, and he was buried with his ancestors, and his body decayed.
Sillä David, kuin hän ajallansa oli Jumalan tahtoa palvellut, nukkui, ja pantiin isäinsä tykö, ja näki turmeluksen.
37 The one God raised from the dead saw no decay.
Mutta se, jonka Jumala herätti, ei ole nähnyt turmelusta.
38 My brothers, I want you to understand that we're telling you that through this man sins are forgiven.
Sentähden olkoon teille tiettävä, miehet, rakkaat veljet, että teille tämän kautta ilmoitetaan syntein anteeksi antamus:
39 Through him everyone who trusts in him is made morally right from all that is wrong—in a way that you could never be set right by the law of Moses.
Ja kaikista niistä, joista ette voineet Moseksen lain kautta vanhurskaaksi tulla, tämän kautta jokainen, joka uskoo, tulee vanhurskaaksi.
40 Make sure that what the prophets said doesn't happen to you:
Katsokaat siis, ettei teidän päällenne se tule, mitä prophetain kautta sanottu on:
41 ‘You who are scornful, look in amazement, and die! For what I'm doing in your lifetime is something that you could never believe, even if someone told you!’”
Katsokaat, te ylönkatsojat, ja ihmetelkäät ja hukkukaat; sillä minä teen yhden työn teidän aikananne, sen työn, jota ei teidän pidä uskoman, jos joku sanois teille.
42 As they were leaving, the people pleaded with them to tell them more the next Sabbath.
Kuin Juudalaiset synagogasta läksivät, rukoilivat pakanat, että sabbatin välissä heille niitä sanoja puhuttaisiin.
43 After the meeting in the synagogue, many of the Jews and the converts to Judaism followed Paul and Barnabas who spoke with them, encouraging them to continue to hold on to the grace of God.
Ja kuin synagogan joukko erkani, seurasi monta Juudalaista ja myös monta jumalista uutta Juudalaista Paavalia ja Barnabasta, jotka heille puhuivat, ja heitä neuvoivat Jumalan armossa pysymään.
44 The following Sabbath almost the whole town turned out to hear the word of God.
Mutta sitte lähimmäisenä lepopäivänä kokoontui lähes kaikki kaupunki Jumalan sanaa kuulemaan.
45 However, when the Jews saw the crowds, they became extremely jealous, contradicting what Paul was saying and cursing him.
Kuin Juudalaiset näkivät kansan, täytettiin he kateudesta, ja sanoivat vastaan niitä, mitä Paavalilta sanoittiin, sanoen vastaan ja pilkaten.
46 So Paul and Barnabas spoke out strongly, saying “We had to speak the word of God to you first. But now that you're rejecting it—you're deciding that you're not worthy of eternal life—well now we're turning to the foreigners. (aiōnios g166)
Niin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkiasti ja sanoivat: teille piti ensin Jumalan sanaa puhuttaman; vaan että te sen hylkäätte ja luette itsenne mahdottomaksi ijankaikkiseen elämään, katso, niinme käännymme pakanain tykö. (aiōnios g166)
47 That's what the Lord has told us to do: ‘I've made you a light to the foreigners, and through you salvation will go to the ends of the earth.’”
Sillä niin on Herra meitä käskenyt: minä panin sinun pakanain valkeudeksi, ettäs olisit autuus, maan ääriin asti.
48 When the foreigners heard this they were overjoyed, praising the Lord's word, and all those chosen for eternal life trusted in God. (aiōnios g166)
Ja kuin pakanat sen kuulivat, iloitsivat he ja kunnioittivat Herran sanaa; ja niin monta uskoi, kuin ijankaikkiseen elämään säädetty oli. (aiōnios g166)
49 So God's word was spread throughout the region.
Ja Herran sana leveni kaikkeen siihen maakuntaan.
50 But the Jews incited the prominent religious women and leaders of the city to persecute Paul and Barnabas, and had them expelled from their territory.
Mutta Juudalaiset yllyttivät jumalisia ja kunniallisia vaimoja, niin myös kaupungin ylimmäisiä, ja kehoittivat vainon Paavalia ja Barnabasta vastaan; ja he sysäsivät heidät ulos maansa ääristä.
51 So they shook the dust off their feet against them as a sign of protest, and went on to Iconium.
Mutta he pudistivat tomun jaloistansa heidän päällensä, ja tulivat Ikonioon.
52 And the believers continued to be filled with joy and with the Holy Spirit.
Niin opetuslapset täytettiin ilolla ja Pyhällä Hengellä.
