2 Corinthians 1
1 Paul, apostle of Jesus Christ by the will of God, and brother Timothy, to the church of God that is in Corinth, together with all the saints throughout Achaia:
Paavali, Jesuksen Kristuksen apostoli Jumalan tahdon kautta, ja Timoteus veli, Jumalan seurakunnalle, joka on Korintossa, ja kaikille pyhille, jotka koko Akajassa ovat:
2 Grace and peace to you from God our Father and Sovereign Jesus Christ.
Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta meidän Isältämme ja Herralta Jesukselta Kristukselta!
3 All praise to the God and Father of our Lord Jesus Christ, the Father of compassion and God of all encouragement,
Kiitetty olkoon Jumala ja meidän Herran Jesuksen Kristuksen Isä, laupiuden Isä, ja kaiken lohdutuksen Jumala!
4 who encourages us in all our affliction, so that we may be able to encourage those who are in whatever affliction, by means of the encouragement with which we ourselves are encouraged by God.
Joka meitä lohduttaa kaikessa meidän vaivassamme, että me taitaisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa vaivassa ovat, sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä lohduttaa.
5 Because just as the sufferings of the Christ flow over into us, so also our encouraging overflows, through Christ.
Sillä niinkuin Kristuksen kärsimys on paljo tullut meidän päällemme, niin myös meille tulee paljo lohdutusta Kristuksen kautta.
6 Now then, if we are afflicted, it is for the sake of your encouragement and deliverance, that are effective for enduring the same sufferings that we also are suffering
Mutta jos meitä vaivataan, niin se tapahtuu teille lohdutukseksi ja autuudeksi, joka vaikuttaa niiden vaivain kärsivällisyydessä, joita myös me kärsimme, eli jos meitä lohdutetaan, niin se tulee teille lohdutukseksi ja autuudeksi; ja meidän toivomme on vahva teistä:
7 (yes, our hope concerning you is steadfast); if we are encouraged, it also is for the sake of your encouragement and deliverance, since we know that you will share in the encouragement just as you do in the sufferings.
Että me tiedämme, että niinkuin te olette kärsimisessä osalliset, niin te myös tulette lohdutuksesta osalliseksi.
8 And so, brothers, we do not want you to be in ignorance concerning the affliction that came upon us in Asia: we were under extreme pressure, beyond our strength, so that we despaired even of life.
Sillä emme tahdo salata teiltä, rakkaat veljet, meidän vaivaamme, joka meille Asiassa tapahtui: että me olimme sangen suuresti rasitetut ylitse meidän voimamme, niin että me jo meidän hengestämme epäilimme.
9 Yes, we ourselves have had the sentence of death within ourselves, so that we not place confidence in ourselves, but in the God who raises the dead;
Mutta me itsellämme juuri niin päätimme, että meidän piti kuoleman, ettei meidän pitäisi itse päällemme uskaltaman, vaan Jumalan päälle, joka kuolleetkin herättää,
10 He did deliver us from that deadly peril, and still delivers; in whom we trust that He will keep on delivering,
Joka meitä niin suuresta kuolemasta päästi ja päästää; ja me turvaamme hänen päällensä, että hän tästedeskin meitä päästää,
11 you also adding your cooperation in prayer, on our behalf; that thanks may be given by many persons for the gift bestowed on us by means of many, on your behalf.
Ynnä myös teidän rukoustenne avulla meidän edestämme, että meidän tähtemme, siitä lahjasta, joka meille annettu on, pitäis monelta ihmiseltä kiitos tehtämän.
12 Now this is our boast: the testimony of our conscience that we have conducted ourselves in the world with openness and godly sincerity, not by fleshly wisdom but by the grace of God, and especially toward you.
Sillä se on meidän kerskauksemme, nimittäin meidän omantuntomme todistus, että me yksinkertaisuudessa ja Jumalan vakuudessa, ei lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa olemme maailmassa vaeltaneet, mutta enimmästi teidän tykönänne.
13 For we do not write you any other things than what you can read and understand; and I do hope that you will keep on understanding to the end
Sillä emmepä me muuta teille kirjoita, vaan sitä, mitä te luette eli myös tiedätte; mutta minä toivon, että te myös loppuun asti tiedätte.
14 (as indeed some of you have acknowledged) that we are your boast, just as you are ours, in the day of the Lord Jesus.
Niinkuin te puolittain meidät tietäneet olette, että me olemme teidän kerskaamisenne, niinkuin tekin meidän kerskauksemme Herran Jesuksen päivänä olette.
15 It was in this confidence that I was planning to come by you first,
Ja senkaltaisella uskalluksella tahdoin minä ennen tulla teidän tykönne, että te toisen kerran olisitte saaneet minulta jonkun hyvän työn,
16 and by you to proceed into Macedonia, and to come back to you from Macedonia (that you might benefit twice), and then to be sent by you on my way to Judea.
Ja minä olisin vaeltanut teidän kauttanne Makedoniaan, ja Makedoniasta teidän tykönne takaperin tullut, ja niin teiltä Juudeaan johdatetuksi.
17 Now then, when I was deciding this, I was not acting frivolously, was I? Or the things I decide, do I decide according to the flesh, so that with me there would be both “Yes, yes” and “No, no”?
Koska minä tätä ajattelin, lienenkö minä sen tehnyt hempeydestä? Eli ovatko minun aivoitukseni, joita minä aivon, lihalliset? että minun tykönäni olis niin, niin, ja ei, ei.
18 As God is faithful, our word to you was not “Yes” and “No”,
Mutta Jumala on vakaa, ettei meidän puheemme ole teille niin ja ei ollut.
19 because the Son of God, Jesus Christ, who was proclaimed among you by us—by me and Silvanus and Timothy—was not “Yes” and “No”. In fact, with Him it has always been “Yes”,
Sillä Jumalan Poika, Jesus Kristus, joka teidän seassanne meiltä saarnattu on, nimittäin minulta ja Silvanukselta ja Timoteukselta, ei ollut niin ja ei, vaan oli hänessä niin.
20 because all the promises of God in Him are “Yes”; indeed, in Him they are “Amen”, that there be glory to God through us.
Sillä kaikki Jumalan lupaukset ovat niin hänessä ja ovat amen hänessä, Jumalan kunniaksi meidän kauttamme.
21 Now He who establishes us together with you into Christ, and who anointed us, is God,
Mutta Jumala on se, joka meitä teidän kanssanne Kristuksessa vahvistaa, ja on meitä voidellut,
22 who also sealed us and gave us the down payment of the Spirit in our hearts.
Joka myös on meitä lukinnut, ja antoi Hengen pantiksi meidän sydämiimme.
23 For my part, I call on God as witness, upon my soul, that it was to spare you that I have not yet returned to Corinth.
Mutta minä ruokoilen Jumalaa todistajaksi sieluni päälle, että minä olen säästänyt teitä, etten minä vielä ole Korintoon tullut.
24 (Not that we have control over your faith, but we work with you for your joy, for it is by faith that you stand firm.)
Ei niin, että me hallitsisimme teidän uskoanne, vaan me olemme auttajat teidän iloonne, sillä te seisotte uskossa.
