Psalms 9
1 Unto the end, for the hidden things of the Son. A psalm for David. I will give praise to thee, O Lord, with my whole heart: I will relate all thy wonders.
Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Kuole pojan puolesta"; Daavidin virsi. Minä ylistän Herraa kaikesta sydämestäni, ilmoitan kaikki sinun ihmetyösi.
2 I will be glad and rejoice in thee: I will sing to thy name, O thou most high.
Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa, veisaan sinun nimesi kiitosta, sinä Korkein.
3 When my enemy shall be turned back: they shall be weakened and perish before thy face.
Sillä minun viholliseni peräytyivät, kaatuivat maahan ja hukkuivat sinun kasvojesi edessä.
4 For thou hast maintained my judgment and my cause: thou hast sat on the throne, who judgest justice.
Sinä hankit minulle oikeuden ja ajoit minun asiani, sinä istuit valtaistuimelle, sinä vanhurskas tuomari.
5 Thou hast rebuked the Gentiles, and the wicked one hath perished: thou hast blotted out their name for ever and ever.
Sinä nuhtelit pakanoita, tuhosit jumalattomat; sinä pyyhit pois heidän nimensä iäksi ja ainiaaksi.
6 The swords of the enemy have failed unto the end: and their cities thou hast destroyed. Their memory hath perished with a noise.
Viholliset ovat tuhotut, ikuisiksi raunioiksi tulleet; kaupungit sinä kukistit, heidän muistonsa on kadonnut.
7 But the Lord remaineth for ever. He hath prepared his throne in judgment:
Mutta Herra hallitsee iankaikkisesti; hän on pystyttänyt istuimensa tuomitaksensa.
8 And he shall judge the world in equity, he shall judge the people in justice.
Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti, vallitsee kansoja oikeuden mukaan.
9 And the Lord is become a refuge for the poor: a helper in due time in tribulation.
Niin Herra on sorretun linna, linna ahdingon aikoina.
10 And let them trust in thee who know thy name: for thou hast not forsaken them that seek thee, O Lord.
Ja sinuun turvaavat ne, jotka sinun nimesi tuntevat; sillä sinä et hylkää niitä, jotka sinua etsivät, Herra.
11 Sing ye to the Lord, who dwelleth in Sion: declare his ways among the Gentiles:
Veisatkaa kiitosta Herralle, joka Siionissa asuu, julistakaa kansojen keskuudessa hänen suuria tekojaan.
12 For requiring their blood he hath remembered the: he hath not forgotten the cry of the poor.
Sillä hän, verenkostaja, muistaa heitä eikä unhota kurjain huutoa.
13 Have mercy on me, O Lord: see my humiliation which I suffer from my enemies.
Armahda minua, Herra, katso, kuinka minun vihamieheni minua vaivaavat, sinä, joka nostat minut kuoleman porteista,
14 Thou that liftest me up from the gates of death, that I may declare all thy praises in the gates of the daughter of Sion.
että minä julistaisin kaikki sinun ylistettävät tekosi, tytär Siionin porteissa, riemuitsisin sinun avustasi.
15 I will rejoice in thy salvation: the Gentiles have stuck fast in the destruction which they have prepared. Their foot hath been taken in the very snare which they hid.
Pakanat ovat vajonneet kaivamaansa hautaan; heidän jalkansa takertui verkkoon, jonka he virittivät.
16 The Lord shall be known when he executeth judgments: the sinner hath been caught in the works of his own hands.
Herra on tehnyt itsensä tunnetuksi, on pitänyt tuomiot, kietonut jumalattoman hänen kättensä tekoihin. -Kanteleen välisoitto. (Sela)
Jumalattomat peräytyvät tuonelaan, kaikki pakanat, jotka unhottavat Jumalan. (Sheol h7585)
18 For the poor man shall not be forgotten to the end: the patience of the poor shall not perish for ever.
Sillä ei köyhää unhoteta iäksi, eikä kurjien toivo huku ainiaaksi.
19 Arise, O Lord, let not man be strengthened: let the Gentiles be judged in thy sight.
Nouse, Herra, älä salli ihmisten uhitella. Tuomittakoon pakanat sinun kasvojesi edessä.
20 Appoint, O Lord, a lawgiver over them: that the Gentiles may know themselves to be but men.
Saata, Herra, heidät pelkoon. Tietäkööt pakanat olevansa vain ihmisiä. (Sela)
