Psalms 9
1 Unto the end, for the hidden things of the Son. A psalm for David. I will give praise to thee, O Lord, with my whole heart: I will relate all thy wonders.
Davidin Psalmi, kauniista nuoruudesta, edelläveisaajalle. Minä kiitän Herraa kaikesta sydämestäni, ja luettelen kaikki sinun ihmees.
2 I will be glad and rejoice in thee: I will sing to thy name, O thou most high.
Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa, ja veisaan kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein ylimmäinen,
3 When my enemy shall be turned back: they shall be weakened and perish before thy face.
Ettäs minun viholliseni olet ajanut takaperin: he lankesivat ja hukkuivat sinun etees.
4 For thou hast maintained my judgment and my cause: thou hast sat on the throne, who judgest justice.
Sillä sinä saatat minun oikeuteni ja asiani toimeen: sinä istuit istuimelle, vanhurskauden tuomari.
5 Thou hast rebuked the Gentiles, and the wicked one hath perished: thou hast blotted out their name for ever and ever.
Sinä nuhtelet pakanoita, ja kadotat jumalattomat: sinä pyyhit heidän nimensä pois aina ja ijankaikkisesti.
6 The swords of the enemy have failed unto the end: and their cities thou hast destroyed. Their memory hath perished with a noise.
Vihollisten hävitykset ovat lopetetut ijäisesti, ja kaupungit sinä kukistit heidän muistonsa on heidän kanssansa kadonnut.
7 But the Lord remaineth for ever. He hath prepared his throne in judgment:
Mutta Herra pysyy ijankaikkisesti: hän on valmistanut istuimensa tuomioon.
8 And he shall judge the world in equity, he shall judge the people in justice.
Ja hän tuomitsee maan piirin vanhurskaudessa, ja hallitsee kansat oikein.
9 And the Lord is become a refuge for the poor: a helper in due time in tribulation.
Ja Herra on köyhän turva: hän on turva hädän aikana.
10 And let them trust in thee who know thy name: for thou hast not forsaken them that seek thee, O Lord.
Sentähden he sinuun toivovat, jotka sinun nimes tuntevat; sillä et sinä niitä hylkää, jotka sinua, Herra, etsivät.
11 Sing ye to the Lord, who dwelleth in Sion: declare his ways among the Gentiles:
Veisatkaat Herralle, joka Zionissa asuu: julistakaat kansoissa hänen tekonsa.
12 For requiring their blood he hath remembered the: he hath not forgotten the cry of the poor.
Sillä se joka kostaa verenvikoja, muistaa heitä, eikä unohda köyhäin parkumista.
13 Have mercy on me, O Lord: see my humiliation which I suffer from my enemies.
Herra ole minulle armollinen, katso minun ahdistustani niiltä, jotka minua vihaavat, sinä joka ylennät minun surman porteista;
14 Thou that liftest me up from the gates of death, that I may declare all thy praises in the gates of the daughter of Sion.
Että minä luettelisin kaikki sinun kiitokses Zionin tytärten porteissa, ja iloitsisin sinun avustas.
15 I will rejoice in thy salvation: the Gentiles have stuck fast in the destruction which they have prepared. Their foot hath been taken in the very snare which they hid.
Pakanat ovat vajonneet siihen hautaan, jonka he valmistivat: heidän jalkansa on käsitetty siinä verkossa, jonka he virittivät.
16 The Lord shall be known when he executeth judgments: the sinner hath been caught in the works of his own hands.
Niin ymmärretään Herran tekevän oikeuden, koska jumalatoin juuri omissa kättensä töissä käsitetään; se on tutkisteltava asia, (Sela)
Jospa jumalattomat palajaisivat helvettiin, ja kaikki pakanat, jotka Jumalan unohtavat. (Sheol h7585)
18 For the poor man shall not be forgotten to the end: the patience of the poor shall not perish for ever.
Sillä ei hän köyhää peräti unohda, ja raadollisten toivo ei huku ijankaikkisesti.
19 Arise, O Lord, let not man be strengthened: let the Gentiles be judged in thy sight.
Nouse, Herra, ettei ihminen saisi valtaa: anna kaikki pakanat edessäs tuomittaa.
20 Appoint, O Lord, a lawgiver over them: that the Gentiles may know themselves to be but men.
Herra, anna heille opettaja, että pakanat tuntisivat itsensä ihmisiksi, (Sela)
