Psalms 81
1 Unto the end, for the winepresses, a psalm for Asaph himself. Rejoice to God our helper: sing aloud to the God of Jacob.
Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.
2 Take a psalm, and bring hither the timbrel: the pleasant psaltery with the harp.
Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.
3 Blow up the trumpet on the new moon, on the noted day of your solemnity.
Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.
4 For it is a commandment in Israel, and a judgment to the God of Jacob.
Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.
5 He ordained it for a testimony in Joseph, when he came out of the land of Egypt: he heard a tongue which he knew not.
Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.
6 He removed his back from the burdens: his hands had served in baskets.
Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.
7 Thou calledst upon me in affliction, and I delivered thee: I heard thee in the secret place of tempest: I proved thee at the waters of contradiction.
Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, (Sela)
8 Hear, O my people, and I will testify to thee: O Israel, if thou wilt hearken to me,
Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!
9 There shall be no new god in thee: neither shalt thou adore a strange god.
Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.
10 For I am the Lord thy God, who brought thee out of the land of Egypt: open thy mouth wide, and I will fill it.
Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.
11 But my people heard not my voice: and Israel hearkened not to me.
Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.
12 So I let them go according to the desires of their heart: they shall walk in their own inventions.
Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.
13 If my people had heard me: if Israel had walked in my ways:
Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,
14 I should soon have humbled their enemies, and laid my hand on them that troubled them.
Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,
15 The enemies of the Lord have lied to him: and their time shall be for ever.
Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,
16 And he fed them with the fat of wheat, and filled them with honey out of the rock.
Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.
