Psalms 78
1 Understanding for Asaph. Attend, O my people, to my law: incline your ears to the words of my mouth.
Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
2 I will open my mouth in parables: I will utter propositions from the beginning.
Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
3 How great things have we heard and known, and our fathers have told us.
Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
4 They have not been hidden from their children, in another generation. Declaring the praises of the Lord, and his powers, and his wonders which he hath done.
sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
5 And he set up a testimony in Jacob: and made a law in Israel. How great things he commanded our fathers, that they should make the same known to their children:
Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
6 That another generation might know them. The children that should be born and should rise up, and declare them to their children.
että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
7 That they may put their hope in God and may not forget the works of God: and may seek his commandments.
Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
8 That they may not become like their fathers, a perverse and exasperating generation. A generation that set not their heart aright: and whose spirit was not faithful to God.
Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
9 The sons of Ephraim who bend and shoot with the bow: they have turned back in the day of battle.
Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
10 They kept not the covenant of God: and in his law they would not walk.
Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
11 And they forgot his benefits, and his wonders that he had shewn them.
vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
12 Wonderful things did he do in the sight of their fathers, in the land of Egypt, in the field of Tanis.
Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
13 He divided the sea and brought them through: and he made the waters to stand as in a vessel.
Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
14 And he conducted them with a cloud by day: and all the night with a light of fire.
Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
15 He struck the rock in the wilderness: and gave them to drink, as out of the great deep.
Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
16 He brought forth water out of the rock: and made streams run down as rivers.
Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
17 And they added yet more sin against him: they provoked the most High to wrath in the place without water.
Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
18 And they tempted God in their hearts, by asking meat for their desires.
He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
19 And they spoke ill of God: they said: Can God furnish a table in the wilderness?
Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
20 Because he struck the rock, and the waters gushed out, and the streams overflowed. Can he also give bread, or provide a table for his people?
Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
21 Therefore the Lord heard, and was angry: and a fire was kindled against Jacob, and wrath came up against Israel.
Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
22 Because they believed not in God: and trusted not in his salvation.
koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
23 And he had commanded the clouds from above, and had opened the doors of heaven.
Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
24 And had rained down manna upon them to eat, and had given them the bread of heaven.
hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
25 Man ate the bread of angels: he sent them provisions in abundance.
Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
26 He removed the south wind from heaven: and by his power brought in the southwest wind.
Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
27 And he rained upon them flesh as dust: and feathered fowls like as the sand of the sea.
hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
28 And they fell in the midst of their camp, round about their pavilions.
hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
29 So they did eat, and were filled exceedingly, and he gave them their desire:
Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
30 They were not defrauded of that which they craved. As yet their meat was in their mouth:
Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
31 And the wrath of God came upon them. And he slew the fat ones amongst them, and brought down the chosen men of Israel.
kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
32 In all these things they sinned still: and they believed not for his wondrous works.
Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
33 And their days were consumed in vanity, and their years in haste.
Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
34 When he slew them, then they sought him: and they returned, and came to him early in the morning.
Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
35 And they remembered that God was their helper: and the most high God their redeemer.
He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
36 And they loved him with their mouth: and with their tongue they lied unto him:
Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
37 But their heart was not right with him: nor were they counted faithful in his covenant.
sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
38 But he is merciful, and will forgive their sins: and will not destroy them. And many a time did he turn away his anger: and did not kindle all his wrath.
Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
39 And he remembered that they are flesh: a wind that goeth and returneth not.
Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
40 How often did they provoke him in the desert: and move him to wrath in the place without water?
Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
41 And they turned back and tempted God: and grieved the holy one of Israel.
Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
42 They remembered not his hand, in the day that he redeemed them from the hand of him that afflicted them:
He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
43 How he wrought his signs in Egypt, and his wonders in the field of Tanis.
jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
44 And he turned their rivers into blood, and their showers that they might, not drink.
muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
45 He sent amongst them divers sores of flies, which devoured them: and frogs which destroyed them.
lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
46 And he gave up their fruits to the blast, and their labours to the locust.
antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
47 And he destroyed their vineyards with hail, and their mulberry trees with hoarfrost.
hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
48 And he gave up their cattle to the hail, and their stock to the fire.
antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
49 And he sent upon them the wrath of his indignation: indignation and wrath and trouble, which he sent by evil angels.
Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
50 He made a way for a path to his anger: he spared not their souls from death, and their cattle he shut up in death.
Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
51 And he killed all the firstborn in the land of Egypt: the firstfruits of all their labour in the tabernacles of Cham.
Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
52 And he took away his own people as sheep: and guided them in the wilderness like a flock.
Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
53 And he brought them out in hope, and they feared not: band the sea overwhelmed their enemies.
Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
54 And he brought them into the mountain of his sanctuary: the mountain which his right hand had purchased. And he cast out the Gentiles before them: and by lot divided to them their land by a line of distribution.
Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
55 And he made the tribes of Israel to dwell in their tabernacles.
Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
56 Yet they tempted, and provoked the most high God: and they kept not his testimonies.
Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
57 And they turned away, and kept not the covenant: even like their fathers they were turned aside as a crooked bow.
vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
58 They provoked him to anger on their hills: and moved him to jealousy with their graven things.
He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
59 God heard, and despised them, and he reduced Israel exceedingly as it were to nothing.
Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
60 And he put away the tabernacle of Silo, his tabernacle where he dwelt among men.
Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
61 And he delivered their strength into captivity: and their beauty into the hands of the enemy.
Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
62 And he shut up his people under the sword: and he despised his inheritance.
Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
63 Fire consumed their young men: and their maidens were not lamented.
Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
64 Their priests fell by the sword: and their widows did not mourn.
Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
65 And the Lord was awaked as one out of sleep, and like a mighty man that hath been surfeited with wine.
Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
66 And he smote his enemies on the hinder parts: he put them to an everlasting reproach.
Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
67 And he rejected the tabernacle of Joseph: and chose not the tribe of Ephraim:
Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
68 But he chose the tribe of Juda, mount Sion which he loved.
vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
69 And he built his sanctuary as of unicorns, in the land which he founded for ever.
Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
70 And he chose his servant David, and took him from the hocks of sheep: he brought him from following the ewes great with young,
Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
71 To feed Jacob his servant, and Israel his inheritance.
Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
72 And he fed them in the innocence of his heart: and conducted them by the skillfulness of his hands.
Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
