Psalms 71
1 A psalm for David. Of the sons of Jonadab, and the former captives. In thee, O Lord, I have hoped, let me never be put to confusion:
Sinuun, Herra, minä uskallan: älä anna minua ikänä häväistä.
2 Deliver me in thy justice, and rescue me. Incline thy ear unto me, and save me.
Vapahda minua vanhurskaudessa ja pelasta minua: kallista korvas minun puoleeni ja auta minua.
3 Be thou unto me a God, a protector, and a place of strength: that thou mayst make me safe. For thou art my firmament and my refuge.
Ole minulle vahva turva, johon minä aina pakenisin: sinä olet luvannut minua auttaa; sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.
4 Deliver me, O my God, out of the hand of the sinner, and out of the hand of the transgressor of the law and of the unjust.
Minun Jumalani, auta minua jumalattoman kädestä, väärän ja väkivaltaisen kädestä.
5 For thou art my patience, O Lord: my hope, O Lord, from my youth;
Sillä sinä olet minun turvani, Herra, Herra: minun toivoni hamasta minun nuoruudestani.
6 By thee have I been confirmed from the womb: from my mother’s womb thou art my protector. Of thee shall I continually sing:
Sinuun minä olen luottanut hamasta äitini kohdusta, sinä minun vedit ulos äitini kohdusta: sinusta on aina minun kerskaukseni.
7 I run become unto many as a wonder, but thou art a strong helper.
Minä olen monelle ihmeeksi tullut; mutta sinä olet minun vahva turvani.
8 Let my mouth be filled with praise, that I may sing thy glory; thy greatness all the day long.
Täytä minun suuni sinun kiitoksestas ja sinun kunniastas joka päivä.
9 Cast me not off in the time of old age: when my strength shall fail, do not thou forsake me.
Älä minua heitä pois minun vanhuudessani: älä minua hylkää, kuin minä heikoksi tulen.
10 For my enemies have spoken against me; and they that watched my soul have consulted together,
Sillä minun viholliseni puhuvat minua vastaan: ja jotka minun sieluani väijyvät, he keskenänsä neuvoa pitävät,
11 Saying: God hath forsaken him: pursue and take him, for there is none to deliver him.
Ja sanovat: Jumala hylkäsi hänen; ajakaat takaa ja käsittäkäät häntä, sillä ei ole vapahtajaa.
12 O God, be not thou far from me: O my God, make haste to my help.
Jumala, älä erkane kauvas minusta: minun Jumalani, riennä minua auttamaan.
13 Let them be confounded and come to nothing that detract my soul; let them be covered with confusion and shame that seek my hurt.
Hävetköön ja hukkukoon, jotka minun sieluani vastaan ovat: häpiän ja häväistyksen alle tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.
14 But I will always hope; and will add to all thy praise.
Mutta minä odotan aina, ja korotan aina sinun kiitokses.
15 My mouth shall shew forth thy justice; thy salvation all the day long. Because I have not known learning,
Minun suuni pitää ilmoittaman sinun vanhurskauttas, joka päivä sinun autuuttas, joita en minä voi kaikkia lukea.
16 I will enter into the powers of the Lord: O Lord, I will be mindful of thy justice alone.
Minä vaellan Herran, Herran väkevyydessä: minä tahdon muistaa ainoastaan sinun vanhurskauttas.
17 Thou hast taught me, O God, from my youth: and till now I will declare thy wonderful works.
Jumala, sinä olet minua nuoruudestani opettanut, sentähden minä julistan sinun ihmeitäs.
18 And unto old age and grey hairs: O God, forsake me not, Until I shew forth thy arm to all the generation that is to come: Thy power,
Ja minun vanhuudessani ja harmaaksi tultuani älä, Jumala, minua hylkää, siihenasti kuin minä ilmoitan sinun käsivartes lasten lapsille, ja sinun väkevyytes kaikille tulevaisille.
19 And thy justice, O God, even to the highest great things thou hast done: O God, who is like to thee?
Ja tosin, Jumala, sinun vanhurskautes on sangen korkia, sinä teet suuria: Jumala, kuka on sinun vertaises?
20 How great troubles hast thou shewn me, many and grievous: and turning thou hast brought me to life, and hast brought me back again from the depths of the earth:
Sillä sinä annat minun nähdä paljon ja suuria ahdistuksia, ja virvoitat minua jälleen; ja taas sinä haet minua ulos maan syvyydestä.
21 Thou hast multiplied thy magnificence; and turning to me thou hast comforted me.
Sinä teet minun sangen suureksi, ja lohdutat minua jälleen.
22 For I will also confess to thee thy truth with the instruments of psaltery: O God, I will sing to thee with the harp, thou holy one of Israel.
Niin minäkin kiitän sinua psaltarilla, sinun totuuttas, minun Jumalani: minä veisaan kiitosta sinulle kanteleilla, sinä pyhä Israelissa.
23 My lips shall greatly rejoice, when I shall sing to thee; and my soul which thou hast redeemed.
Minun huuleni pitää kiittämän, koska minä sinulle veisaan, ja minun sieluni, jonkas lunastit.
24 Yea and my tongue shall meditate on thy justice all the day; when they shall be confounded and put to shame that seek evils to me.
Ja minun kieleni puhuu myös joka päivä sinun vanhurskaudestas; sentähden hävetkään he ja häpiään tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.
