< Psalms 64 >
1 Unto the end, a psalm for David. Hear, O God, my prayer, when I make supplication to thee: deliver my soul from the fear of the enemy.
Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Kuule, Jumala, minun ääneni, kun minä valitan, varjele minun elämäni vihollisen pelosta.
2 Thou hast protected me from the assembly of the malignant; from the multitude of the workers of iniquity.
Kätke minut pahain seuralta, väärintekijäin riehuvalta joukolta,
3 For they have whetted their tongues like a sword; they have bent their bow a bitter thing,
jotka hiovat kielensä kuin miekan, jännittävät jousensa, nuolinaan karvaat sanat,
4 To shoot in secret the undefiled.
salaa ampuaksensa nuhteettoman. He ampuvat häntä äkisti eivätkä kavahda.
5 They will shoot at him on a sudden, and will not fear: they are resolute in wickedness. They have talked of hiding snares; they have said: Who shall see them?
He pysyvät lujina pahoissa aikeissaan, he kehuvat, kuinka he virittävät pauloja, he sanovat: "Kuka ne näkee?"
6 They have searched after iniquities: they have failed in their search. Man shall come to a deep heart:
He miettivät vääryyksiä: "Meillä on juoni valmiiksi mietittynä". Syvä on miehen sisu ja sydän.
7 And God shall be exalted. The arrows of children are their wounds:
Mutta Jumala ampuu heidät nuolella, äkisti kohtaavat heitä iskut.
8 And their tongues against them are made weak. All that saw them were troubled;
He joutuvat kompastukseen, heidän oma kielensä langettaa heidät; kaikki, jotka heidät näkevät, nyökyttävät ilkkuen päätään.
9 And every man was afraid. And they declared the works of God: and understood his doings.
Ja kaikki ihmiset peljästyvät; he julistavat Jumalan töitä ja ottavat vaarin hänen teoistansa.
10 The just shall rejoice in the Lord, and shall hope in him: and all the upright in heart shall be praised.
Vanhurskas iloitsee Herrassa ja turvaa häneen, ja kaikki oikeamieliset kerskaavat.