Psalms 60
1 Unto the end, for them that shall be changed, for the inscription of a title, to David himself, for doctrine, When he set fire to Mesopotamia of Syria and Sobal and Joab returned and slew of Edom, in the vale of the saltpits, twelve thousand men. O God, thou hast cast us off, and hast destroyed us; thou hast been angry, and hast had mercy on us.
Davidin kultainen kappale, edelläveisaajalle, kultaisesta seppeleen kukkaisesta opettamaan, Kuin hän oli sotinut Syrialaisten kanssa Mesopotamiasta, ja Zoban Syrialaisten kanssa; kuin Joab palasi, ja löi Suolalaaksossa kaksitoistakymmentä tuhatta Edomilaista. Jumala, sinä joka olet meitä lykännyt pois, hajoittanut meitä ja ollut vihainen, palaja taas meidän tykömme.
2 Thou hast moved the earth, and hast troubled it: heal thou the breaches thereof, for it has been moved.
Sinä joka maan liikuttanut ja halaissut olet, paranna hänen rakonsa, joka niin haljennut on.
3 Thou hast shewn thy people hard things; thou hast made us drink wine of sorrow.
Sinä olet kansalles kovuutta osoittanut, ja meitä kompastuksen viinalla juottanut.
4 Thou hast given a warning to them that fear thee: that they may flee from before the bow: That thy beloved may be delivered.
Sinä annoit lipun niille, jotka sinua pelkäävät, jolla he itsensä ojensivat ylös, totuuden tähden, (Sela)
5 Save me with thy right hand, and hear me.
Että sinun ystäväs vapahdetuksi tulisivat: niin auta nyt oikialla kädelläs, ja kuule meidän rukouksemme.
6 God hath spoken in his holy place: I will rejoice, and I will divide Sichem; and will mete out the vale of tabernacles.
Jumala on puhunut pyhässänsä, siitä minä iloitsen: minä tahdon jakaa Sikemin ja mitata Sukkotin laakson.
7 Galaad is mine, and Manasses is mine: and Ephraim is the strength of my head. Juda is my king:
Gilead on minun, minun on Manasse, Ephrain on minun pääni voima: Juuda on minulle lainopettaja.
8 Moab is the pot of my hope. Into Edom will I stretch out my shoe: to me the foreigners are made subject.
Moab on minun pesinpatani, Edomin ylitse heitän minä kenkäni: sinä Philistea, iloitse minusta.
9 Who will bring me into the strong city? who will lead me into Edom?
Kuka vie minun vahvaan kaupunkiin? kuka johdattaa minun Edomiin?
10 Wilt not thou, O God, who hast cast us off? and wilt not thou, O God, go out with our armies?
Etkös sinä, Jumala, joka meitä lykkäsit pois? ja etkö sinä, Jumala, lähde ulos meidän sotaväkemme kanssa?
11 Give us help from trouble: for vain is the salvation of man.
Saata meille apu tuskasta; sillä ihmisten apu on turha.
12 Through God we shall do mightily: and he shall bring to nothing them that afflict us.
Jumalassa tahdomme me voimalliset työt tehdä: ja hän tallaa alas meidän vihollisemme.
