Psalms 44
1 Unto the end, for the sons of Core, to give understanding. We have heard, O God, with our ears: our fathers have declared to us, The work, thou hast wrought in their days, and in the days of old.
Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.
2 Thy hand destroyed the Gentiles, and thou plantedst them: thou didst afflict the people and cast them out.
Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.
3 For they got not the possession of the land by their own sword: neither did their own arm save them. But thy right hand and thy arm, and the light of thy countenance: because thou wast pleased with them.
Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.
4 Thou art thyself my king and my God, who commandest the saving of Jacob.
Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.
5 Through thee we will push down our enemies with the horn: and through thy name we will despise them that rise up against us.
Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.
6 For I will not trust in my bow: neither shall my sword save me.
Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.
7 But thou hast saved us from them that afflict us: and hast put them to shame that hate us.
Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.
8 In God shall we glory all the day long: and in thy name we will give praise for ever.
Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, (Sela)
9 But now thou hast cast us off, and put us to shame: and thou, O God, wilt not go out with our armies.
Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?
10 Thou hast made us turn our back to our enemies: and they that hated us plundered for themselves.
Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.
11 Thou hast given us up like sheep to be eaten: thou hast scattered us among the nations.
Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.
12 Thou hast sold thy people for no price: and there was no reckoning in the exchange of them.
Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.
13 Thou hast made us a reproach to our neighbours, a scoff and derision to them that are round about us.
Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.
14 Thou hast made us a byword among the Gentiles: a shaking of the head among the people.
Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.
15 All the day long my shame is before me: and the confusion of my face hath covered me,
Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,
16 At the voice of him that reproacheth and detracteth me: at the face of the enemy and persecutor.
Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.
17 All these things have come upon us, yet we have not forgotten thee: and we have not done wickedly in they covenant.
Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.
18 And our heart hath not turned back: neither hast thou turned aside our steps from thy way.
Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;
19 For thou hast humbled us in the place of affliction: and the shadow of death hath covered us.
Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.
20 If we have forgotten the name of our God, and if we have spread forth our hands to a strange god:
Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,
21 Shall not God search out these things: for he knoweth the secrets of the heart.
Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.
22 Because for thy sake we are killed all the day long: we are counted as sheep for the slaughter.
Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.
23 Arise, why sleepest thou, O Lord? arise, and cast us not off to the end.
Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.
24 Why turnest thou face away? and forgettest our want and our trouble?
Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?
25 For our soul is humbled down to the dust: our belly cleaveth to the earth.
Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.
26 Arise, O Lord, help us and redeem us for thy name’s sake.
Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!
