Psalms 38
1 A psalm for David, for a remembrance of the sabbath. Rebuke me not, O Lord, in thy indignation; nor chastise me in thy wrath.
Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.
2 For thy arrows are fastened in me: and thy hand hath been strong upon me.
Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.
3 There is no health in my flesh, because of thy wrath: there is no peace for my bones, because of my sins.
Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.
4 For my iniquities are gone over my head: and as a heavy burden are become heavy upon me.
Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.
5 My sores are putrified and corrupted, because of my foolishness.
Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.
6 I am become miserable, and am bowed down even to the end: I walked sorrowful all the day long.
Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.
7 For my loins are filled with illusions; and there is no health in my flesh.
Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.
8 I am afflicted and humbled exceedingly: I roared with the groaning of my heart.
Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.
9 Lord, all my desire is before thee, and my groaning is not hidden from thee.
Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.
10 My heart is troubled, my strength hath left me, and the light of my eyes itself is not with me.
Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.
11 My friends and my neighbours have drawn near, and stood against me. And they that were near me stood afar off:
Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
12 And they that sought my soul used violence. And they that sought evils to me spoke vain things, and studied deceits all the day long.
Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.
13 But I, as a deaf man, heard not: and as a dumb man not opening his mouth.
Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.
14 And I became as a man that heareth not: and that hath no reproofs in his mouth.
Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.
15 For in thee, O Lord, have I hoped: thou wilt hear me, O Lord my God.
Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.
16 For I said: Lest at any time my enemies rejoice over me: and whilst my feet are moved, they speak great things against me.
Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.
17 For I am ready for scourges: and my sorrow is continually before me.
Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;
18 For I will declare my inequity: and I will think for my sin.
sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.
19 But my enemies live, and are stronger that I: and they hate me wrongfully are multiplied.
Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,
20 They that render evil for good, have detracted me, because I followed goodness.
jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.
21 Forsake me not, O Lord my God: do not thou depart from me.
Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.
22 Attend unto my help, O Lord, the God of my salvation.
Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.
