Psalms 35
1 For David himself. Judge thou, O Lord, them that wrong me: overthrow them that fight against me.
Daavidin virsi. Riitele, Herra, minun riitaveljiäni vastaan; sodi niitä vastaan, jotka minua vastaan sotivat.
2 Take hold of arms and shield: and rise up to help me.
Tempaa pieni kilpi, suuri kilpi ja nouse minun avukseni.
3 Bring out the sword, and shut up the way against them that persecute me: say to my soul: I am thy salvation.
Sivalla keihäs ja salpaa tie minun vainoojiltani. Sano minun sielulleni: "Minä olen sinun pelastuksesi".
4 Let them be confounded and ashamed that seek after my soul. Let them be turned back and be confounded that devise against me.
Joutukoot häpeään ja pilkkaan, jotka minun henkeäni väijyvät; peräytykööt, punastukoot, jotka minulle pahaa aikovat.
5 Let them become as dust before the wind: and let the angel of the Lord straiten them.
Olkoot he niinkuin akanat tuulessa, ja Herran enkeli syösköön heidät maahan;
6 Let their way become dark and slippery; and let the angel of the Lord pursue them.
heidän tiensä olkoon pimeä ja liukas, ja Herran enkeli ajakoon heitä takaa.
7 For without cause they have hidden their net for me unto destruction: without cause they have upbraided my soul.
Sillä syyttä he ovat virittäneet verkkonsa minun eteeni, syyttä he ovat kaivaneet minun sielulleni haudan.
8 Let the snare which he knoweth not come upon him: and let the net which he hath hidden catch him: and let the net which he hath hidden catch him: and into that very snare let them fall.
Tulkoon hänelle turmio aavistamatta, tarttukoon hän virittämäänsä verkkoon, langetkoon siihen surmaksensa.
9 But my soul shall rejoice in the Lord; and shall be delighted in his salvation.
Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa, riemuitkoon hänen avustansa.
10 All my bones shall say: Lord, who is like to thee? Who deliverest the poor from the hand of them that are stronger than he; the needy and the poor from them that strip him.
Kaikki minun luuni sanokoot: "Herra, kuka on sinun vertaisesi, sinun, joka vapahdat kurjan väkevämmästään, kurjan ja köyhän raatelijastaan?"
11 Unjust witnesses rising up have asked me things I knew not.
Väärät todistajat astuvat esiin, he minulta tutkivat, mitä minä en tiedä.
12 They repaid me evil for good: to the depriving me of my soul.
He palkitsevat minulle hyvän pahalla; minun sieluni on orpo.
13 But as for me, when they were troublesome to me, I was clothed with haircloth. I humbled my soul with fasting; and my prayer shall be turned into my bosom.
Mutta minä puin päälleni surupuvun, kun he sairastivat; minä vaivasin itseäni paastolla ja rukoilin pää painuksissa.
14 As a neighbour and as an own brother, so did I please: as one mourning and sorrowful so was I humbled.
Niinkuin he olisivat olleet minun ystäviäni, minun omia veljiäni, niin minä kuljin; niinkuin äitiänsä sureva, niin minä kävin surupuvussa, kumarruksissa.
15 But they rejoiced against me, and came together: scourges were gathered together upon me, and I knew not.
Mutta he iloitsevat minun kompastuksestani ja kokoontuvat-kokoontuvat minua vastaan, nuo lyöjät, joita minä en tunne; he herjaavat herkeämättä,
16 They were separated, and repented not: they tempted me, they scoffed at me with scorn: they gnashed upon me with their teeth.
nuo konnat, jotka leipäkyrsää kärkkyen minua pilkkaavat, kiristelevät minulle hampaitansa.
17 Lord, when wilt thou look upon me? rescue thou soul from their malice: my only one from the lions.
Herra, kuinka kauan sinä tätä katselet? Päästä minun sieluni turmiosta, jota he hankitsevat, minun ainokaiseni nuorista leijonista.
18 I will give thanks to thee in a great church; I will praise thee in a strong people.
Niin minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa, ylistän sinua paljon kansan keskellä.
19 Let not them that are my enemies wrongfully rejoice over me: who have hated me without cause, and wink with the eyes.
Älkööt ne minusta iloitko, jotka syyttä ovat minun vihamiehiäni; älkööt silmää iskekö, jotka asiatta minua vihaavat.
20 For they spoke indeed peaceably to me; and speaking in the anger of the earth they devised guile.
Sillä he eivät puhu rauhan puheita, vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan.
21 And they opened their mouth wide against me; they said: Well done, well done, our eyes have seen it.
He avaavat suunsa ammolleen minua vastaan ja sanovat: "Kas niin, kas niin! Nyt me sen omin silmin näemme!"
22 Thou hast seen, O Lord, be not thou silent: O Lord, depart not from me.
Sinä, Herra, näet sen, älä ole vaiti! Herra, älä ole minusta kaukana!
23 Arise, and be attentive to my judgment: to my cause, my God, and my Lord.
Heräjä ja nouse, minun Jumalani ja Herrani, hankkimaan minulle oikeutta ja ajamaan minun asiaani.
24 Judge me, O Lord my God according to thy justice, and let them not rejoice over me.
Tuomitse minut vanhurskautesi mukaan, Herra, minun Jumalani, älä salli heidän minusta riemuita.
25 Let them not say in their hearts: It is well, it is well, to our mind: neither let them say: We have swallowed him up.
Älä salli heidän sanoa sydämessänsä: "Kas niin! Sitä me halusimmekin." Älä salli heidän sanoa: "Me olemme hänet nielleet".
26 Let them blush: and be ashamed together, who rejoice at my evils. Let them be clothed with confusion and shame, who speak great things against me.
Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka minun onnettomuudestani iloitsevat, saakoot puvuksensa häpeän ja pilkan ne, jotka ylvästelevät minua vastaan.
27 Let them rejoice and be glad, who are well pleased with my justice, and let them say always: The Lord be magnified, who delights in the peace of his servant.
Iloitkoot ja riemuitkoot ne, jotka suovat minulle minun oikeuteni, ja sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta".
28 Any my tongue shall meditate thy justice, thy praise all the day long.
Ja minun kieleni julistakoon sinun vanhurskauttasi, sinun kiitostasi kaiken päivää.
