Psalms 2

1 Why have the Gentiles raged, and the people devised vain things?

Miksi pakanat kiukuitsevat, ja kansat turhia ajattelevat?

2 The kings of the earth stood up, and the princes met together, against the Lord and against his Christ.

Maan kuninkaat hankitsevat itseänsä, ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja hänen voideltuansa vastaan.

3 Let us break their bonds asunder: and let us cast away their yoke from us.

Katkaiskaamme heidän siteensä, ja heittäkäämme meistä pois heidän köytensä.

4 He that dwelleth in heaven shall laugh at them: and the Lord shall deride them.

Mutta joka taivaissa asuu, nauraa heitä: Herra pilkkaa heitä.

5 Then shall he speak to them in his anger, and trouble them in his rage.

Kerran hän puhuu heille vihoissansa, ja hirmuisuudessansa peljättää heitä.

6 But I am appointed king by him over Sion his holy mountain, preaching his commandment.

Mutta minä asetin kuninkaani Zioniin, pyhälle vuorelleni.

7 The Lord hath said to me: Thou art my son, this day have I begotten thee.

Minä tahdon saarnata senkaltaisesta säädystä, josta Herra minulle sanoi: Sinä olet minun poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.

8 Ask of me, and I will give thee the Gentiles for thy inheritance, and the utmost parts of the earth for thy possession.

Ano minulta, niin minä annan pakanat perinnökses ja maailman ääret omakses.

9 Thou shalt rule them with a rod of iron, and shalt break them in pieces like a potter’s vessel.

Sinun pitää särkemän heitä rautaisella valtikalla, ja niinkuin savisen astian heitä murentaman.

10 And now, O ye kings, understand: receive instruction, you that judge the earth.

Nyt te kuninkaat, siis ymmärtäkäät, ja te maan tuomarit, antakaat teitänne kurittaa.

11 Serve ye the Lord with fear: and rejoice unto him with trembling.

Palvelkaat Herraa pelvossa, ja iloitkaat vavistuksessa.

12 Embrace discipline, lest at any time the Lord be angry, and you perish from the just way. When his wrath shall be kindled in a short time, blessed are all they that trust in him.

Antakaat suuta pojalle, ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen vihansa syttyy pian. Mutta autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat.