Psalms 137

1 Upon the rivers of Babylon, there we sat and wept: when we remembered Sion:

Baabelin virtain vierillä-siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.

2 On the willows in the midst thereof we hung up our instruments.

Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.

3 For there they that led us into captivity required of us the words of songs. And they that carried us away, said: Sing ye to us a hymn of the songs of Sion.

Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä".

4 How shall we sing the song of the Lord in a strange land?

Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?

5 If I forget thee, O Jerusalem, let my right hand be forgotten.

Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.

6 Let my tongue cleave to my jaws, if I do not remember thee: If I make not Jerusalem the beginning of my joy.

Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.

7 Remember, O Lord, the children of Edom, in the day of Jerusalem: Who say: Rase it, rase it, even to the foundation thereof.

Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!"

8 O daughter of Babylon, miserable: blessed shall he be who shall repay thee thy payment which thou hast paid us.

Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!

9 Blessed be he that shall take and dash thy little ones against the rock.

Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!