Psalms 127

1 Unless the Lord build the house, they labour in vain that build it. Unless the Lord keep the city, he watcheth in vain that keepeth it.

Matkalaulu; Salomon virsi. Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo.

2 It is vain for you to rise before light, rise ye after you have sitten, you that eat the bread of sorrow. When he shall give sleep to his beloved,

Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa.

3 Behold the inheritance of the Lord are children: the reward, the fruit of the womb.

Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti.

4 As arrows in the hand of the mighty, so the children of them that have been shaken.

Niinkuin nuolet sankarin kädessä, niin ovat nuoruudessa synnytetyt pojat.

5 Blessed is the man that hath filled the desire with them; he shall not be confounded when he shall speak to his enemies in the gate.

Onnellinen se mies, jonka viini on niitä täynnä! Eivät he joudu häpeään, kun portissa puhuttelevat vihamiehiänsä.