Psalms 109
1 Unto the end, a psalm for David.
Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.
2 O God, be not thou silent in thy praise: for the mouth of the wicked and the mouth of the deceitful man is opened against me.
Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.
3 They have spoken against with deceitful tongues; and they have compassed me about with words of hatred; and have fought against me without cause.
Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.
4 Instead of making me a return of love, they detracted me: but I gave myself to prayer.
Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.
5 And they repaid me evil for good: and hatred for my love.
He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.
6 Set thou the sinner over him: and may the devil stand at his right hand.
Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.
7 When he is judged, may he go out condemned; and may his prayer be turned to sin.
Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.
8 May his days be few: and his bishopric let another take.
Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.
9 May his children be fatherless, and his wife a widow.
Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.
10 Let his children be carried about vagabonds, and beg; and let them be cast out of their dwellings.
Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.
11 May the userer search all his substance: and let strangers plunder his labours.
Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.
12 May there be none to help him: nor none to pity his fatherless offspring.
Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.
13 May his posterity be cut off; in one generation may his name be blotted out.
Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.
14 May the iniquity of his fathers be remembered in the sight of the Lord: and let not the sin of his mother be blotted out.
Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.
15 May they be before the lord continually, and let the memory of them perish from the earth:
Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.
16 Because he remembered not to show mercy,
Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.
17 But persecuted the poor man and the beggar; and the broken in heart, to put him to death.
Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.
18 And he loved cursing, and it shall come unto him: and he would not have blessing, and it shall be far from him. And he put on cursing, like a garment: and it went in like water into his entrails, and like oil in his bones.
Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
19 May it be unto him like a garment which covereth him; and like a girdle with which he is girded continually.
Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.
20 This is the work of them who detract me before the Lord; and who speak evils against my soul.
Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.
21 But thou, O Lord, do with for thy names sake: because thy mercy is sweet. Do thou deliver me.
Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.
22 For I am poor and needy, and my heart is troubled within me.
Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.
23 I am taken away like the shadow when it declineth: and I am shaken off as locusts.
Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.
24 My knees are weakened through fasting: and my flesh is changed for oil.
Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.
25 And I am become a reproach to them: they saw me and they shaked their heads,
Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.
26 Help me, O Lord my God; save me according to thy mercy.
Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;
27 And let them know that this is thy hand: and that thou, O Lord, hast done it.
ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.
28 They will curse and thou will bless: let them that rise up against me be confounded: but thy servant shall rejoice.
Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.
29 Let them that detract me be clothed with shame: and let them be covered with the their confusion as with a double cloak.
Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.
30 I will give great thanks to the Lord with my mouth: and in the midst of many I will praise him.
Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.
31 Because he hath stood at the right hand of the poor, to save my soul from persecutors.
Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.
