Psalms 10
1 Why, O Lord, hast thou retired afar off? why dost thou slight us in our wants, in the time of trouble?
Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?
2 Whilst the wicked man is proud, the poor is set on fire: they are caught in the counsels which they devise.
Jumalattomien ylpeyden tähden kurja kärsii, takertuu heidän punomiinsa juoniin.
3 For the sinner is praised in the desires of his soul: and the unjust man is blessed.
Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa, ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa.
4 The sinner hath provoked the Lord according to the multitude of his wrath he will not seek him:
Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta". "Ei Jumalaa ole" -siinä kaikki hänen ajatuksensa.
5 God is not before his eyes: his ways are filthy at all times. Thy judgments are removed from his sight: he shall rule over all his enemies.
Hänen hankkeensa menestyvät joka aika. Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä; kaikille vastustajilleen hän hymähtää.
6 For he hath said in his heart: I shall not be moved from generation to generation, and shall be without evil.
Hän sanoo sydämessään: "En horju minä, en ikinä joudu onnettomuuteen".
7 His mouth is full of cursing, and of bitterness, and of deceit: under his tongue are labour and sorrow.
Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta, sortoa; tuho ja turmio on hänen kielensä alla.
8 He sitteth in ambush with the rich in private places, that he may kill the innocent.
Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä, hän murhaa salaa syyttömän. Hänen silmänsä vaanivat onnetonta.
9 His eyes are upon the poor man: He lieth in wait in secret like a lion in his den. He lieth in ambush that he may catch the poor man: to catch the poor, whilst he draweth him to him.
Kätkössään hän väijyy, niinkuin leijona pensaikossa, hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun; hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa.
10 In his net he will bring him down, he will crouch and fall, when he shall have power over the poor.
Hän kyyristyy, painautuu maahan, ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä.
11 For he hath said in his heart: God hath forgotten, he hath turned away his face not to see to the end.
Hän sanoo sydämessään: "Jumala sen unhottaa, hän on peittänyt kasvonsa, hän ei sitä ikinä näe".
12 Arise, O Lord God, let thy hand be exalted: forget not the poor.
Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala! Älä unhota kurjia.
13 Wherefore hath the wicked provoked God? for he hath said in his heart: He will not require it.
Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa? Miksi hän sanoo sydämessään: "Et sinä kosta?"
14 Thou seest it, for thou considerest labour and sorrow: that thou mayst deliver them into thy hands. To thee is the poor man left: thou wilt be a helper to the orphan.
Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja.
15 Break thou the arm of the sinner and of the malignant: his sin shall be sought, and shall not be found.
Murskaa jumalattoman käsivarsi ja kosta pahan jumalattomuus, niin ettei häntä enää löydetä.
16 The Lord shall reign to eternity, yea, for ever and ever: ye Gentiles shall perish from his land.
Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti; hävinneet ovat pakanat hänen maastansa.
17 The Lord hath heard the desire of the poor: thy ear hath heard the preparation of their heart.
Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra, sinä vahvistat heidän sydämensä, sinä teroitat korvasi,
18 To judge for the fatherless and for the humble, that man may no more presume to magnify himself upon earth.
auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa, ettei ihminen, joka maasta on, enää saisi kauhua aikaan.
