Job 9
1 And Job answered, and said:
Job vastasi ja sanoi:
2 Indeed I know it is so, and that man cannot be justified compared with God.
"Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
3 If he will contend with him, he cannot answer him one for a thousand.
Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
4 He is wise in heart, and mighty in strength: who hath resisted him, and hath had peace?
Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
5 Who hath removed mountains, and they whom he overthrew in his wrath, knew it not.
Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
6 Who shaketh the earth out of her place, and the pillars thereof tremble.
hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
7 Who commandeth tile sun and it riseth not: and shutteth up the stars as it were under a seal:
hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
8 Who alone spreadeth out the heavens, and walketh upon the waves of the sea.
hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
9 Who maketh Arcturus, and Orion, and Hyades, and the inner parts of the south.
hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
10 Who doth things great and incomprehensible, and wonderful, of which there is no number.
hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
11 If he come to me, I shall not see him: if he depart I shall not understand.
Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
12 If he examine on a sudden, who shall answer him? or who can say: Why dost thou so?
Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
13 God, whose wrath no mall can resist, and under whom they stoop that bear up the world.
Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
14 What am I then, that I should answer him, and have words with him?
Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
15 I, who although I should have any just thing, would not answer, but would make supplication to my judge.
Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
16 And if he should hear me when I call, I should not believe that he had heard my voice.
Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
17 For he shall crush me in a whirlwind, and multiply my wounds even without cause.
hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
18 He alloweth not my spirit to rest, and he filleth me with bitterness.
joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
19 If strength be demanded, he is most strong: if equity of judgment, no man dare bear witness for me.
Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
20 If I would justify myself, my own mouth shall condemn me: if I would shew myself innocent, he shall prove me wicked.
Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
21 Although I should be simple, even this my soul shall be ignorant of, and I shall be weary of my life.
Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
22 One thing there is that I have spoken, both the innocent and the wicked he consumeth.
Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
23 If he scourge, let him kill at once, and not laugh at the pains of the innocent.
Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
24 The earth is given into the hand of the wicked, he covereth the face of the judges thereof: and if it be not he, who is it then?
Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
25 My days have been swifter than a post: they have fled away and have not seen good.
Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
26 They have passed by as ships carrying fruits, as an eagle flying to the prey.
ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
27 If I say: I will not speak so: I change my face, and am tormented with sorrow.
Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
28 I feared all my works, knowing that thou didst not spare the offender.
niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
29 But if so also I am wicked, why have I laboured in vain?
Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
30 If I be washed as it were with snow waters, and my hands shall shine ever so clean:
Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
31 Yet thou shalt plunge me in filth, and my garments shall abhor me,
silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
32 For I shall not answer a man that is like myself: nor one that may be heard with me equally in judgment.
Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
33 There is none that may be able to reprove both, and to put his hand between both.
Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
34 Let him take his rod away from me, and let not his fear terrify me.
ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
35 I will speak, and will not fear him: for I cannot answer while I am in fear.
silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
