Job 9
1 And Job answered, and said:
Job vastasi ja sanoi:
2 Indeed I know it is so, and that man cannot be justified compared with God.
Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
3 If he will contend with him, he cannot answer him one for a thousand.
Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
4 He is wise in heart, and mighty in strength: who hath resisted him, and hath had peace?
Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
5 Who hath removed mountains, and they whom he overthrew in his wrath, knew it not.
Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
6 Who shaketh the earth out of her place, and the pillars thereof tremble.
Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
7 Who commandeth tile sun and it riseth not: and shutteth up the stars as it were under a seal:
Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
8 Who alone spreadeth out the heavens, and walketh upon the waves of the sea.
Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
9 Who maketh Arcturus, and Orion, and Hyades, and the inner parts of the south.
Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
10 Who doth things great and incomprehensible, and wonderful, of which there is no number.
Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
11 If he come to me, I shall not see him: if he depart I shall not understand.
Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
12 If he examine on a sudden, who shall answer him? or who can say: Why dost thou so?
Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
13 God, whose wrath no mall can resist, and under whom they stoop that bear up the world.
Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
14 What am I then, that I should answer him, and have words with him?
Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
15 I, who although I should have any just thing, would not answer, but would make supplication to my judge.
Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
16 And if he should hear me when I call, I should not believe that he had heard my voice.
Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
17 For he shall crush me in a whirlwind, and multiply my wounds even without cause.
Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
18 He alloweth not my spirit to rest, and he filleth me with bitterness.
Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
19 If strength be demanded, he is most strong: if equity of judgment, no man dare bear witness for me.
Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
20 If I would justify myself, my own mouth shall condemn me: if I would shew myself innocent, he shall prove me wicked.
Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
21 Although I should be simple, even this my soul shall be ignorant of, and I shall be weary of my life.
Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
22 One thing there is that I have spoken, both the innocent and the wicked he consumeth.
Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
23 If he scourge, let him kill at once, and not laugh at the pains of the innocent.
Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
24 The earth is given into the hand of the wicked, he covereth the face of the judges thereof: and if it be not he, who is it then?
Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
25 My days have been swifter than a post: they have fled away and have not seen good.
Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
26 They have passed by as ships carrying fruits, as an eagle flying to the prey.
Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
27 If I say: I will not speak so: I change my face, and am tormented with sorrow.
Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
28 I feared all my works, knowing that thou didst not spare the offender.
Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
29 But if so also I am wicked, why have I laboured in vain?
Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
30 If I be washed as it were with snow waters, and my hands shall shine ever so clean:
Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
31 Yet thou shalt plunge me in filth, and my garments shall abhor me,
Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
32 For I shall not answer a man that is like myself: nor one that may be heard with me equally in judgment.
Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
33 There is none that may be able to reprove both, and to put his hand between both.
Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
34 Let him take his rod away from me, and let not his fear terrify me.
Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
35 I will speak, and will not fear him: for I cannot answer while I am in fear.
Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
