Job 6
1 But Job answered, and said:
Job vastasi ja sanoi:
2 O that my sins, whereby I have deserved wrath, and the calamity that I suffer, were weighed in a balance.
"Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
3 As the sand of the sea this would appear heavier: therefore my words are full of sorrow:
Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
4 For the arrows of the Lord are in me, the rage whereof drinketh up my spirit, and the terrors of the Lord war against me.
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
5 Will the wild ass bray when he hath grass? or will the ox low when he standeth before a full manger?
Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
6 Or can an unsavoury thing be eaten, that is not seasoned with salt? or can a man taste that which when tasted bringeth death?
Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
7 The things which before my soul would not touch, now, through anguish are my meats.
Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
8 Who will grant that my request may come: and that God may give me what I look for?
Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
9 And that he that hath begun may destroy me, that he may let loose his hand, and cut me off?
Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
10 And that this may be my comfort, that afflicting me with sorrow, he spare not, nor I contradict the words of the Holy One.
Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
11 For what is my strength, that I can hold out? or what is my end that I should keep patience?
Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
12 My strength is not the strength of stones, nor is my flesh of brass.
Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
13 Behold there is no help for me in myself, and my familiar friends also are departed from me.
Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
14 He that taketh away mercy from his friend, forsaketh the fear of the Lord.
Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
15 My brethren have passed by me, as the torrent that passeth swiftly in the valleys.
Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
16 They that fear the hoary frost, the snow shall fall upon them.
Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
17 At the time when they shall be scattered they shall perish: and after it groweth hot they shall be melted out of their place.
auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
18 The paths of their steps are entangled: they shall walk in vain, and shall perish.
Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
19 Consider the paths of Thema, the ways of Saba, and wait a little while.
Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
20 They are confounded, because I have hoped: they are come also even unto me, and are covered with shame.
he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
21 Now you are come: and now seeing my affliction you are afraid.
Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
22 Did I say: Bring to me, and give me of your substance?
Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
23 Or deliver me from the hand of the enemy, and rescue me out of the hand of the mighty?
pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
24 Teach me, and I will hold my peace: and if I have been ignorant in any thing, instruct me.
Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
25 Why have you detracted the words of truth, whereas there is none of you that can reprove me?
Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
26 You dress up speeches only to rebuke, and you utter words to the wind.
Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
27 You rush in upon the fatherless, and you endeavour to overthrow your friend.
Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
28 However finish what you have begun, give ear, and see whether I lie.
Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
29 Answer, I beseech you, without contention: and speaking that which is just, judge ye.
Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
30 And you shall not And iniquity in my tongue, neither shall folly sound in my mouth.
Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
