Job 4
1 Then Eliphaz the Themanite answered, and said:
Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,
2 If we begin to speak to thee, perhaps thou wilt take it ill, but who can withhold the words he hath conceived?
Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?
3 Behold thou hast taught many, and thou hast strengthened the weary hands:
Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.
4 Thy words have confirmed them that were staggering, and thou hast strengthened the trembling knees:
Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.
5 But now the scourge is come upon thee, and thou faintest: it hath touched thee, and thou art troubled.
Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.
6 Where is thy fear, thy fortitude, thy patience, and the perfection of thy ways?
Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?
7 Remember, I pray thee, who ever perished being innocent? or when were the just destroyed?
Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?
8 On the contrary I have seen those who work iniquity, and sow sorrows, and reap them,
Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.
9 Perishing by the blast of God, and consumed by the spirit of his wrath.
He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.
10 The roaring of the lion, and the voice of the lioness, and the teeth of the whelps of lions are broken:
Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.
11 The tiger hath perished for want of prey, and the young lions are scattered abroad.
Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.
12 Now there was a word spoken to me in private, and my ears by stealth as it were received the veins of its whisper.
Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.
13 In the horror of a vision by night, when deep sleep is wont to hold men,
Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,
14 Fear seized upon me, and trembling, and all my bones were affrighted:
Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;
15 And when a spirit passed before me, the hair of my flesh stood up.
Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.
16 There stood one whose countenance I knew not, an image before my eyes, and I heard the voice as it were of a gentle wind:
Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:
17 Shall man be justified in comparison of God, or shall a man be more pure than his maker?
Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?
18 Behold they that serve him are not steadfast, and in his angels he found wickedness:
Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:
19 How much more shall they that dwell in houses of clay, who have an earthly foundation, be consumed as with the moth?
Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?
20 From morning till evening they shall be cut down: and because no one understandeth, they shall perish for ever.
Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.
21 And they that shall be left, shall be taken away from them: they shall die, and not in wisdom.
Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.
