< Job 31 >

1 I made a covenant with my eyes, that I would not so much as think upon a virgin.
"Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!
2 For what part should God from above have in me, and what inheritance the Almighty from on high?
Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?
3 Is not destruction to the wicked, and aversion to them that work iniquity?
Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.
4 Doth not he consider my ways, and number all my steps?
Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?
5 If I have walked in vanity, and my foot hath made haste to deceit:
Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen,
6 Let him weigh me in a just balance, and let God know my simplicity.
punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.
7 If my step hath turned out of the way, and if my heart hath followed my eyes, and if a spot hath cleaved to my hands:
Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini,
8 Then let me sow and let another eat: and let my offspring be rooted out.
niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa.
9 If my heart hath been deceived upon a woman, and if I have laid wait at my friend’s door:
Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,
10 Let my wife be the harlot of another, and let other men lie with her.
niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut;
11 For this is a heinous crime, and a most grievous iniquity.
sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos,
12 It is a fire that devoureth even to destruction, and rooteth up all things that spring.
tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni.
13 If I have despised to abide judgment with my manservant, or my maidservant, when they had any controversy against me:
Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani,
14 For what shall I do when God shall rise to judge? and when he shall examine, what shall I answer him?
niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?
15 Did not he that made me in the womb make him also: and did not one and the same form me in the womb?
Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?
16 If I have denied to the poor what they desired, and have made the eyes of the widow wait:
Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan?
17 If I have eaten my morsel alone, and the fatherless hath not eaten thereof:
Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä?
18 (For from my infancy mercy grew up with me: and it came out with me from my mother’s womb: )
En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.
19 If I have despised him that was perishing for want of clothing, and the poor man that had no covering:
Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla,
20 If his sides have not blessed me, and if he were not warmed with the fleece of my sheep:
jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla,
21 If I have lifted up my hand against the fatherless, even when I saw myself superior in the gate:
jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa,
22 Let my shoulder fall from its joint, and let my arm with its bones be broken.
niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.
23 For I have always feared God as waves swelling over me, and his weight I was not able to bear.
Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.
24 If I have thought gold my strength, and have said to fine gold: My confidence:
Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',
25 If I have rejoiced over my great riches, and because my hand had gotten much.
jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,
26 If I beheld the sun when it shined, and the moon going in brightness:
jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,
27 And my heart in secret hath rejoiced, and I have kissed my hand with my mouth:
sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti,
28 Which is a very great iniquity, and a denial against the most high God.
niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.
29 If I have been glad at the downfall of him that hated me, and have rejoiced that evil had found him.
Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi?
30 For I have not given my mouth to sin, by wishing a curse to his soul.
En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä.
31 If the men of my tabernacle have not said: Who will give us of his flesh that we may be filled?
Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?
32 The stranger did not stay without, my door was open to the traveller.
Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.
33 If as a man I have hid my sin, and have concealed my iniquity in my bosom.
Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni,
34 If I have been afraid at a very great multitude, and the contempt of kinsmen hath terrified me: and I have not rather held my peace, and not gone out of the door.
säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?
35 Who would grant me a hearer, that the Almighty may hear my desire; and that he himself that judgeth would write a book,
Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!
36 That I may carry it on my shoulder, and put it about me as a crown?
Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi.
37 At every step of mine I would pronounce it, and offer it as to a prince.
Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.
38 If my land cry against me, and with it the furrows thereof mourn:
Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,
39 If I have eaten the fruits thereof without money, and have afflicted the soul of the tillers thereof:
jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan,
40 Let thistles grow up to me instead of wheat, and thorns instead of barley.
niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet.

< Job 31 >