Job 29
1 Job also added, taking up his parable, and said:
Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
2 Who will grant me, that I might be according to the months past, according to the days in which God kept me?
Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,
3 When his lamp shined over my head, and I walked by his light in darkness?
Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,
4 As I was in the days of my youth, when God was secretly in my tabernacle?
Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;
5 When the Almighty was with me: and my servants round about me?
Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;
6 When I washed my feet with butter, and the rock poured me out rivers of oil?
Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;
7 When I went out to the gate of the city, and in the street they prepared me a chair?
Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;
8 The young men saw me, and hid themselves: and the old men rose up and stood.
Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,
9 The princes ceased to speak, and laid the finger on their mouth.
Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,
10 The rulers held their peace, and their tongue cleaved to their throat.
Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.
11 The ear that heard me blessed me, and the eye that saw me gave witness to me:
Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.
12 Because I had delivered the poor man that cried out; and the fatherless that had no helper.
Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.
13 The blessing of him that was ready to perish came upon me, and I comforted the heart of the widow.
Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.
14 I was clad with justice: and I clothed myself with my judgment, as with a robe and a diadem.
Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.
15 I was an eye to the blind, and a foot to the lame.
Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.
16 I was the father of the poor: and the cause which I knew not, I searched out most diligently.
Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.
17 I broke the jaws of the wicked man, and out of his teeth I took away the prey.
Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,
18 And I said: I shall die in my nest, and as a palm tree shall multiply my days.
Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.
19 My root is opened beside the waters, and dew shall continue in my harvest.
Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
20 My glory shall always be renewed, and my bow in my hand shall be repaired.
Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.
21 They that heard me, waited for my sentence, and being attentive held their peace at my counsel.
He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.
22 To my words they durst add nothing, and my speech dropped upon them.
Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.
23 They waited for me as for rain, and they opened their mouth as for a latter shower.
He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.
24 If at any time I laughed on them, they believed not, and the light of my countenance fell not on earth.
Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.
25 If I had a mind to go to them, I sat first, and when I sat as a king, with his army standing about him, yet I was a comforter of them that mourned.
Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.
