Job 24
1 Times are not hid from the Almighty: but they that know him, know not his days.
"Miksi ei Kaikkivaltias ole varannut tuomion aikoja, ja miksi eivät saa ne, jotka hänet tuntevat, nähdä hänen päiviänsä?
2 Some have removed landmarks, have taken away flocks by force, and fed them.
Jumalattomat siirtävät rajoja, ryöstävät laumoja ja laskevat ne laitumelle.
3 They have driven away the ass of the fatherless, and have taken away the widow’s ox for a pledge.
Orpojen aasin he vievät, ottavat pantiksi lesken lehmän.
4 They have overturned the way of the poor, and have oppressed together the meek of the earth.
He työntävät tieltä köyhät, kaikkien maan kurjain täytyy piileskellä.
5 Others like wild asses in the desert go forth to their work: by watching for a prey they get bread for their children.
Katso, nämä ovat kuin villiaasit erämaassa: lähtevät työhönsä saalista etsien, aro on heidän lastensa leipä.
6 They reap the field that is not their own, and gather the vintage of his vineyard whom by violence they have oppressed.
Kedolta he korjaavat rehuviljaa ruuakseen, ja jumalattoman viinitarhasta he kärkkyvät tähteitä.
7 They send men away naked, taking away their clothes who have no covering in the cold:
Alastomina, ilman vaatteita, he viettävät yönsä, eikä heillä ole peittoa kylmässä.
8 Who are wet, with the showers of the mountains, and having no covering embrace the stones.
He ovat likomärkiä vuorilla vuotavasta sateesta, ja vailla suojaa he syleilevät kalliota.
9 They have violently robbed the fatherless, and stripped the poor common people.
idin rinnoilta riistetään orpo, ja kurjalta otetaan pantti.
10 From the naked and them that go without clothing, and from the hungry they have taken away the ears of corn.
He kuljeskelevat alastomina, ilman vaatteita, ja nälkäisinä he kantavat lyhteitä.
11 They have taken their rest at noon among the stores of them, who after having trodden the winepresses suffer thirst.
Jumalattomain muuritarhoissa he pusertavat öljyä, he polkevat viinikuurnaa ja ovat itse janoissansa.
12 Out of the cities they have made men to groan, and the soul of the wounded hath cried out, and God doth not suffer it to pass unrevenged.
Kaupungista kuuluu miesten voihkina, ja haavoitettujen sielu huutaa; mutta Jumala ei piittaa nurjuudesta.
13 They have been rebellious to the light, they have not known his ways, neither have they returned by his paths.
Nuo ovat valon vihaajia, eivät tunne sen teitä eivätkä pysy sen poluilla.
14 The murderer riseth at the very break of day, he killeth the needy, and the poor man: but in the night he will be as a thief.
Ennen päivän valkenemista nousee murhaaja, tappaa kurjan ja köyhän; ja yöllä hän hiipii kuin varas.
15 The eye of the adulterer observeth darkness, saying: No eye shall see me: and he will cover his face.
Avionrikkojan silmä tähyilee hämärää, hän arvelee: 'Ei yksikään silmä minua näe', ja hän panee peiton kasvoillensa.
16 He diggeth through houses in the dark, as in the day they had appointed for themselves, and they have not known the light.
He murtautuvat pimeässä taloihin, päivällä he sulkeutuvat sisään, tahtomatta tietää valosta.
17 If the morning suddenly appear, it is to them the shadow of death: and they walk in darkness as if it were in light.
Sillä pimeys on heille kaikille aamun vertainen, koska pimeyden kauhut ovat heille tutut." -
18 He is light upon the face of the water: cursed be his portion on the earth, let him not walk by the way of the vineyards.
"Hän kiitää pois vetten viemänä, kirottu on hänen peltopalstansa maassa, hän ei enää poikkea viinimäkien tielle.
Kuivuus ja kuumuus ahmaisevat lumiveden, samoin tuonela ne, jotka syntiä tekevät. (Sheol h7585)
20 Let mercy forget him: may worms be his sweetness: let him be remembered no more, but be broken in pieces as an unfruitful tree.
idin kohtu unhottaa hänet, madot syövät hänet herkkunaan, ei häntä enää muisteta; niin murskataan vääryys kuin puu.
21 For he hath fed the barren that beareth not, and to the widow he hath done no good.
Hän ryösti hedelmättömältä, joka ei synnytä, ja leskelle hän ei hyvää tehnyt." -
22 He hath pulled down the strong by his might: and when he standeth up, he shall not trust to his life.
"Väkivaltaiset Jumala ylläpitää voimallansa; he pysyvät pystyssä, vaikka jo olivat epätoivossa hengestään.
23 God hath given him place for penance, and he abuseth it unto pride: but his eyes are upon his ways.
Hän antaa heidän olla turvassa, ja heillä on vahva tuki; ja hänen silmänsä valvovat heidän teitänsä.
24 They are lifted up for a little while and shall not stand, and shall be brought down as all things, and shall be taken away, and as the tops of the ears of corn they shall be broken.
He ovat kohonneet korkealle-ei aikaakaan, niin ei heitä enää ole; he vaipuvat kokoon, kuolevat kuin kaikki muutkin, he taittuvat kuin vihneet tähkäpäästä.
25 And if it be not so, who can convince me that I have lied, and set my words before God?
Eikö ole niin? Kuka tekee minut valhettelijaksi ja saattaa sanani tyhjiksi?"
