Job 23
1 Then Job answered, and said:
Job vastasi ja sanoi:
2 Now also my words are in bitterness, and the hand of my scourge is more grievous than my mourning.
"Tänäänkin on valitukseni niskoittelua! Minun käteni on raskas huokaukseni tähden.
3 Who will grant me that I might know and find him, and come even to his throne?
Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää hänet, jospa pääsisin hänen asunnolleen!
4 I would set judgment before him, and would fill my mouth with complaints.
Minä esittäisin hänelle riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla.
5 That I might know the words that he would answer me, and understand what he would say to me.
Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi.
6 I would not that he should contend with me with much strength, nor overwhelm me with the weight of his greatness.
Riitelisikö hän kanssani suurella voimallansa? Ei, hän vain tarkkaisi minua.
7 Let him propose equity against me, and let my judgment come to victory.
Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi.
8 But if I go to the east, he appeareth not; if to the west, I shall not understand him.
Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa;
9 If to the left hand, what shall I do? I shall not take hold on him: if I turn myself to the right hand, I shall not see him.
jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe.
10 But he knoweth my way, and has tried me as gold that passeth through the fire:
Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin.
11 My foot hath followed his steps, I have kept his way, and have not declined from it.
Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt, hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta.
12 I have not departed from the commandments of his lips, and the words of his mouth I have hid in my bosom.
Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni.
13 For he is alone, and no man can turn away his thought: and whatsoever is soul hath desired, that hath he done.
Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.
14 And when he shall have fulfilled his will in me, many other like things are also at hand with him.
Niin, hän antaa täydellisesti minulle määrätyn osan, ja sellaista on hänellä vielä tallella paljon.
15 And therefore I am troubled at his presence, and when I consider him I am made pensive with fear.
Sentähden valtaa minut kauhu hänen kasvojensa edessä; kun sitä ajattelen, peljästyn häntä.
16 God hath softened my heart, and the Almighty hath troubled me.
Jumala on lannistanut minun rohkeuteni, Kaikkivaltias on minut kauhistuttanut.
17 For I have not perished because of the darkness that hangs over me, neither hath the mist covered my face.
Sillä en menehdy pimeän tähden, en oman itseni tähden, jonka pimeys peittää."
