< Job 18 >

1 Then Baldad the Suhite answered, and said:
Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
2 How long will you throw out words? understand first, and so let us speak.
"Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.
3 Why are we reputed as beasts, and counted vile before you?
Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?
4 Thou that destroyest thy soul in thy fury, shall the earth be forsaken for thee, and shall rocks be removed out of their place?
Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi-sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?
5 Shall not the light of the wicked be extinguished, and the flame of his fire not shine?
Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.
6 The light shall be dark in his tabernacle, and the lamp that is over him, shall be put out.
Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.
7 The step of his strength shall be straitened, and his own counsel shall cast him down headlong.
Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.
8 For he hath thrust his feet into a net, and walketh in its meshes.
Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.
9 The sole of his foot shall be held in a snare, and thirst shall burn against him.
Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;
10 A gin is hidden for him in the earth, and his trap upon the path.
hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.
11 Fears shall terrify him on every side, and shall entangle his feet.
Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.
12 Let his strength be wasted with famine, and let hunger invade his ribs.
Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.
13 Let it devour the beauty of his skin, let the firstborn death consume his arms.
Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.
14 Let his confidence be rooted out of his tabernacle, and let destruction tread upon him like a king.
Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.
15 Let the companions of him that is not, dwell in his tabernacle, let brimstone be sprinkled in his tent.
Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.
16 Let his roots be dried up beneath, and his harvest destroyed above.
Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.
17 Let the memory of him perish from the earth and let not his name be renowned in the streets.
Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.
18 He shall drive him out of light into darkness, and shall remove him out of the world.
Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.
19 His seed shall not subsist, nor his offspring among his people, nor any remnants in his country.
Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.
20 They that come after him shall be astonished at his day, and horror shall fall upon them that went before.
Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.
21 These men are the tabernacles of the wicked, and this the place of him that knoweth not God.
Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."

< Job 18 >