Job 16
1 Then Job answered, and said:
Sitte vastasi Job ja sanoi:
2 I have often heard such things as these: you are all troublesome comforters.
Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.
3 Shall windy words have no end? or is it any trouble to thee to speak?
Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?
4 I also could speak like you: and would God your soul were for my soul. I would comfort you also with words, and would wag my head over you.
Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.
5 I would strengthen you with my mouth, and would move my lips, as sparing you.
Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.
6 But what shall I do? If I speak, my pain will not rest: and if I hold my peace, it will not depart from me.
Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.
7 But now my sorrow hath oppressed me, and all my limbs are brought to nothing.
Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.
8 My wrinkles bear witness against me, and a false speaker riseth up against my face, contradicting me.
Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.
9 He hath gathered together his fury against me, and threatening me he hath gnashed with his teeth upon me: my enemy hath beheld me with terrible eyes.
Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.
10 They have opened their mouths upon me, and reproaching me they have struck me on the cheek, they are filled with my pains.
He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.
11 God hath shut me up with the unjust man, and hath delivered me into the hands of the wicked.
Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.
12 I that was formerly so wealthy, am all on a sudden broken to pieces: he hath taken me by my neck, he hath broken me, and hath set me up to be his mark.
Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.
13 He hath compassed me round about with his lances, he hath wounded my loins, he hath not spared, and hath poured out my bowels on the earth.
Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:
14 He hath torn me with wound upon wound, he hath rushed in upon me like a giant.
Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.
15 I have sowed sackcloth upon my skin, and have covered my flesh with ashes.
Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.
16 My face is swollen with weeping, and my eyelids are dim.
Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.
17 These things have I suffered without the iniquity of my hand, when I offered pure prayers to God.
Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.
18 O earth, cover not thou my blood, neither let my cry find a hiding place in thee.
Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.
19 For behold my witness is in heaven, and he that knoweth my conscience is on high.
Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.
20 My friends are full of words: my eye poureth out tears to God.
Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,
21 And O that a man might so be judged with God, as the son of man is judged with his companion!
Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.
22 For behold short years pass away and I am walking in a path by which I shall not return.
Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.
