Psalms 81
1 To the chief Musician. Upon the Gittith. [A Psalm] of Asaph. Sing ye joyously unto God our strength, shout aloud unto the God of Jacob;
Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Aasafin virsi. Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme; nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle.
2 Raise a song, and sound the tambour, the pleasant harp with the lute.
Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti kanteleita ynnä harppuja.
3 Blow the trumpet at the new moon, at the set time, on our feast day:
Puhaltakaa pasunaa uudenkuun aikana, täyden kuun aikana, meidän juhlapäivämme kunniaksi.
4 For this is a statute for Israel, an ordinance of the God of Jacob;
Sillä tämä on käsky Israelille, Jaakobin Jumalan säädös.
5 He ordained it in Joseph [for] a testimony, when he went forth over the land of Egypt, [where] I heard a language that I knew not.
Hän asetti sen todistukseksi Joosefille käydessään Egyptin maata vastaan. Minä kuulen puheen, joka on minulle outo:
6 I removed his shoulder from the burden; his hands were freed from the basket.
"Minä nostin taakan hänen hartioiltansa, hänen kätensä pääsivät kantokorin kuormasta.
7 Thou calledst in trouble, and I delivered thee; I answered thee in the secret place of thunder; I proved thee at the waters of Meribah. (Selah)
Hädässäsi sinä huusit, ja minä vapautin sinut; ukkospilven peitosta minä vastasin sinulle, minä koettelin sinua Meriban veden luona." (Sela)
8 Hear, my people, and I will testify unto thee; O Israel, if thou wouldest hearken unto me!
"Kuule, kansani, minä varoitan sinua; Israel, jospa sinä minua kuulisit!
9 There shall no strange god be in thee, neither shalt thou worship any foreign god.
Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa, äläkä kumarra vierasta jumalaa.
10 I am Jehovah thy God, that brought thee up out of the land of Egypt: open thy mouth wide, and I will fill it.
Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; avaa suusi, niin minä sen täytän.
11 But my people hearkened not to my voice, and Israel would none of me.
Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni.
12 So I gave them up unto their own hearts' stubbornness: they walked after their own counsels.
Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan.
13 Oh that my people had hearkened unto me, that Israel had walked in my ways!
Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni,
14 I would soon have subdued their enemies, and turned my hand against their adversaries.
niin minä pian masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan.
15 The haters of Jehovah would have come cringing unto him; but their time would have been for ever.
Ne, jotka Herraa vihaavat, matelisivat hänen edessään, ja heidän kohtalonsa kestäisi iankaikkisesti.
16 And he would have fed them with the finest of wheat; yea, with honey out of the rock would I have satisfied thee.
Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla nisulla; minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta."
