Psalms 73
1 A Psalm of Asaph. Truly God is good to Israel, to such as are of a pure heart.
Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.
2 But as for me, my feet were almost gone, my steps had well nigh slipped;
Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.
3 For I was envious at the arrogant, seeing the prosperity of the wicked.
Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.
4 For they have no pangs in their death, and their body is well nourished;
Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.
5 They have not the hardships of mankind, neither are they plagued like [other] men:
Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
6 Therefore pride encompasseth them as a neck-chain, violence covereth them [as] a garment;
Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.
7 Their eyes stand out from fatness, they exceed the imaginations of their heart:
Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.
8 They mock and speak wickedly of oppression, they speak loftily:
Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.
9 They set their mouth in the heavens, and their tongue walketh through the earth.
Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.
10 Therefore his people turn hither, and waters in fulness are wrung out to them.
Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,
11 And they say, How can God know, and is there knowledge in the Most High?
Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?
12 Behold, these are the wicked, and they prosper in the world: they heap up riches.
Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.
13 Truly have I purified my heart in vain, and washed my hands in innocency:
Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?
14 For all the day have I been plagued, and chastened every morning.
Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?
15 If I said, I will speak thus, behold, I should be faithless to the generation of thy children.
Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.
16 When I thought to be able to know this, it was a grievous task in mine eyes;
Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,
17 Until I went into the sanctuaries of God; [then] understood I their end.
Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.
18 Truly thou settest them in slippery places, thou castest them down in ruins.
Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.
19 How are they suddenly made desolate! they pass away, consumed with terrors.
Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.
20 As a dream, when one awaketh, wilt thou, Lord, on arising despise their image.
Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.
21 When my heart was in a ferment, and I was pricked in my reins,
Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,
22 Then I was brutish and knew nothing; I was [as] a beast with thee.
Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.
23 Nevertheless I am continually with thee: thou hast holden my right hand;
Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.
24 Thou wilt guide me by thy counsel, and after the glory, thou wilt receive me.
Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.
25 Whom have I in the heavens? and there is none upon earth I desire beside thee.
Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.
26 My flesh and my heart faileth: God is the rock of my heart and my portion for ever.
Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.
27 For behold, they that are far from thee shall perish; thou destroyest every one that goeth a whoring from thee.
Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.
28 But as for me, it is good for me to draw near to God: I have put my trust in the Lord Jehovah, that I may declare all thy works.
Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.
