Psalms 69
1 To the chief Musician. Upon Shoshannim. [A Psalm] of David. Save me, O God; for the waters are come in unto [my] soul.
Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; Daavidin virsi. Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti.
2 I sink in deep mire, where there is no standing; I am come into the depths of waters, and the flood overfloweth me.
Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni.
3 I am weary with my crying, my throat is parched; mine eyes fail while I wait for my God.
Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani.
4 They that hate me without a cause are more than the hairs of my head; they that would destroy me, being mine enemies wrongfully, are mighty: then I restored that which I took not away.
Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat; paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka syyttä ovat vihollisiani; mitä en ole ryöstänyt, se täytyy minun maksaa.
5 Thou, O God, knowest my foolishness, and my trespasses are not hidden from thee.
Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa.
6 Let not them that wait on thee, Lord, Jehovah of hosts, be ashamed through me; let not those that seek thee be confounded through me, O God of Israel.
Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala.
7 Because for thy sake I have borne reproach; confusion hath covered my face.
Sillä sinun tähtesi minä kärsin herjausta, pilkka peittää minun kasvoni.
8 I am become a stranger unto my brethren, and an alien unto my mother's sons;
Veljilleni minä olen tullut vieraaksi, olen tullut oudoksi äitini lapsille.
9 For the zeal of thy house hath devoured me, and the reproaches of them that reproach thee have fallen upon me.
Sillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun.
10 And I wept, my soul was fasting: that also was to my reproach; —
Minä, minun sieluni itki ja paastosi, mutta siitä koitui minulle vain herjausta.
11 And I made sackcloth my garment: then I became a proverb to them.
Minä pukeuduin säkkipukuun, mutta tulin sananparreksi heidän suussaan.
12 They that sit in the gate talk of me, and [I am] the song of the drunkards.
Porteissa-istujat minusta jaarittelevat, ja väkijuomain juojat minusta laulavat.
13 But as for me, my prayer is unto thee, Jehovah, in an acceptable time: O God, in the abundance of thy loving-kindness answer me, according to the truth of thy salvation:
Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, sinua, Jumala, sinun suuren laupeutesi turvin. Vastaa minulle pelastavan uskollisuutesi tähden.
14 Deliver me out of the mire, let me not sink; let me be delivered from them that hate me, and out of the depths of waters.
Päästä minut loasta, etten siihen vajoa, auta, että pääsen vihollisistani ja syvistä vesistä.
15 Let not the flood of waters overflow me, neither let the deep swallow me up; and let not the pit shut its mouth upon me.
Älä anna vetten vuon minua upottaa, syvyyden minua niellä ja kuilun sulkea suutaan minun ylitseni.
16 Answer me, O Jehovah; for thy loving-kindness is good: according to the abundance of thy tender mercies, turn toward me;
Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armosi on hyvä, käänny minun puoleeni suuressa laupeudessasi.
17 And hide not thy face from thy servant, for I am in trouble: answer me speedily.
Älä peitä kasvojasi palvelijaltasi, sillä minä olen ahdistuksessa; joudu, vastaa minulle.
18 Draw nigh unto my soul, be its redeemer; ransom me because of mine enemies.
Lähesty minun sieluani ja lunasta se, vapahda minut vihollisteni tähden.
19 Thou knowest my reproach, and my shame, and my dishonour: mine adversaries are all before thee.
Sinä tiedät minun häväistykseni, minun häpeäni ja pilkkani, sinun edessäsi ovat julki kaikki minun ahdistajani.
20 Reproach hath broken my heart, and I am overwhelmed: and I looked for sympathy, but there was none; and for comforters, but I found none.
Häväistys on särkenyt minun sydämeni, minä olen käynyt heikoksi; minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt.
21 Yea, they gave me gall for my food, and in my thirst they gave me vinegar to drink.
Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä.
22 Let their table become a snare before them, and their very welfare a trap;
Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille.
23 Let their eyes be darkened, that they see not, and make their loins continually to shake.
Soetkoot heidän silmänsä, niin etteivät näe, ja saata heidän lanteensa alati horjumaan.
24 Pour out thine indignation upon them, and let the fierceness of thine anger take hold of them.
Vuodata vihastuksesi heidän päällensä, ja yllättäköön heidät sinun vihasi hehku.
25 Let their habitation be desolate; let there be no dweller in their tents.
Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköön heidän majoissansa asukasta olko.
26 For they persecute him whom thou hast smitten, and they talk for the sorrow of those whom thou hast wounded.
Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, he juttelevat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut.
27 Add iniquity unto their iniquity, and let them not come into thy righteousness.
Lisää heille rikosta rikoksen päälle, ja sinun vanhurskauteesi he älkööt pääskö.
28 Let them be blotted out of the book of life, and not be written with the righteous.
Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun.
29 But I am afflicted and sorrowful: let thy salvation, O God, set me secure on high.
Mutta minä olen kurja ja vaivattu, suojatkoon minua sinun apusi, Jumala,
30 I will praise the name of God with a song, and will magnify him with thanksgiving;
niin minä veisuulla kiitän Jumalan nimeä ja ylistän häntä kiitosvirsillä.
31 And it shall please Jehovah more than an ox, — a bullock with horns and cloven hoofs.
Se on Herralle otollisempi kuin härkä, kuin mulli, sarvipää ja sorkkajalka.
32 The meek shall see it, they shall be glad; ye that seek God, your heart shall live.
Nöyrät näkevät sen ja riemuitsevat; elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa.
33 For Jehovah heareth the needy, and despiseth not his prisoners.
Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa.
34 Let heavens and earth praise him; the seas, and everything that moveth therein.
Kiittäkööt häntä taivaat ja maa, meret ja kaikki, mitä niissä liikkuu.
35 For God will save Zion, and will build the cities of Judah; and they shall dwell there, and possess it:
Sillä Jumala on pelastava Siionin ja rakentava Juudan kaupungit, niin että he asettuvat niihin ja omistavat ne.
36 And the seed of his servants shall inherit it, and they that love his name shall dwell therein.
Hänen palvelijainsa jälkeläiset saavat sen perinnökseen, ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, saavat asua siinä.
