Psalms 44
1 To the chief Musician. Of the sons of Korah. An instruction. O God, with our ears have we heard, our fathers have told us, the work thou wroughtest in their days, in the days of old:
Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.
2 Thou, by thy hand, didst dispossess the nations, but them thou didst plant; thou didst afflict the peoples, but them didst thou cause to spread out.
Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.
3 For not by their own sword did they take possession of the land, neither did their own arm save them; but thy right hand, and thine arm, and the light of thy countenance, because thou hadst delight in them.
Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.
4 Thou thyself art my king, O God: command deliverance for Jacob.
Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.
5 Through thee will we push down our adversaries; through thy name will we tread them under that rise up against us.
Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.
6 For I will not put confidence in my bow, neither shall my sword save me.
Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.
7 For thou hast saved us from our adversaries, and hast put them to shame that hate us.
Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.
8 In God will we boast all the day, and we will praise thy name for ever. (Selah)
Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, (Sela)
9 But thou hast cast off, and put us to confusion, and dost not go forth with our armies;
Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?
10 Thou hast made us to turn back from the adversary, and they that hate us spoil for themselves;
Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.
11 Thou hast given us over like sheep [appointed] for meat, and hast scattered us among the nations;
Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.
12 Thou hast sold thy people for nought, and hast not increased [thy wealth] by their price;
Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.
13 Thou makest us a reproach to our neighbours, a mockery and a derision for them that are round about us;
Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.
14 Thou makest us a byword among the nations, a shaking of the head among the peoples.
Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.
15 All the day my confusion is before me, and the shame of my face hath covered me,
Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,
16 Because of the voice of him that reproacheth and blasphemeth; by reason of the enemy and the avenger.
Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.
17 All this is come upon us; yet have we not forgotten thee, neither have we dealt falsely against thy covenant:
Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.
18 Our heart is not turned back, neither have our steps declined from thy path;
Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;
19 Though thou hast crushed us in the place of jackals, and covered us with the shadow of death.
Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.
20 If we had forgotten the name of our God, and stretched out our hands to a strange god,
Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,
21 Would not God search this out? for he knoweth the secrets of the heart.
Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.
22 But for thy sake are we killed all the day long; we are reckoned as sheep for slaughter.
Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.
23 Awake, why sleepest thou, Lord? arise, cast [us] not off for ever.
Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.
24 Wherefore hidest thou thy face, [and] forgettest our affliction and our oppression?
Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?
25 For our soul is bowed down to the dust; our belly cleaveth unto the earth.
Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.
26 Rise up for our help, and redeem us for thy loving-kindness' sake.
Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!
