< Psalms 34 >
1 [A Psalm] of David; when he changed his behaviour before Abimelech, who drove him away, and he departed. I will bless Jehovah at all times; his praise shall continually be in my mouth.
Daavidin virsi, kun hän tekeytyi mielipuoleksi Abimelekin edessä ja tämä karkoitti hänet luotansa ja hän meni pois. Minä kiitän Herraa joka aika, hänen ylistyksensä on alati minun suussani.
2 My soul shall make its boast in Jehovah: the meek shall hear, and rejoice.
Herra on minun sieluni kerskaus, nöyrät sen kuulevat ja iloitsevat.
3 Magnify Jehovah with me, and let us exalt his name together.
Ylistäkää minun kanssani Herraa, kiittäkäämme yhdessä hänen nimeänsä.
4 I sought Jehovah, and he answered me, and delivered me from all my fears.
Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle, hän vapahti minut kaikista peljätyksistäni.
5 They looked unto him, and were enlightened, and their faces were not confounded.
Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu.
6 This afflicted one called, and Jehovah heard [him], and saved him out of all his troubles.
Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa.
7 The angel of Jehovah encampeth round about them that fear him, and delivereth them.
Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät.
8 Taste and see that Jehovah is good: blessed is the man that trusteth in him!
Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa!
9 Fear Jehovah, ye his saints; for there is no want to them that fear him.
Peljätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääväisiltä ei mitään puutu.
10 The young lions are in need and suffer hunger; but they that seek Jehovah shall not want any good.
Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiväisiltä ei mitään hyvää puutu.
11 Come, ye sons, hearken unto me: I will teach you the fear of Jehovah.
Tulkaa, lapset, kuulkaa minua: Herran pelkoon minä teidät opetan.
12 What man is he that desireth life, [and] loveth days, that he may see good?
Kuka oletkin, joka elää tahdot ja rakastat elämän päiviä, nauttiaksesi onnea:
13 Keep thy tongue from evil, and thy lips from speaking guile;
varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta;
14 Depart from evil, and do good; seek peace, and pursue it.
vältä pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri siihen.
15 The eyes of Jehovah are upon the righteous, and his ears are toward their cry;
Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa.
16 The face of Jehovah is against them that do evil, to cut off the remembrance of them from the earth:
Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, hävittääksensä maasta heidän muistonsa.
17 [The righteous] cry, and Jehovah heareth, and delivereth them out of all their troubles.
Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa.
18 Jehovah is nigh to those that are of a broken heart, and saveth them that are of a contrite spirit.
Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.
19 Many are the adversities of the righteous, but Jehovah delivereth him out of them all:
Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.
20 He keepeth all his bones; not one of them is broken.
Hän varjelee kaikki hänen luunsa: ei yksikään niistä murru.
21 Evil shall destroy the wicked; and they that hate the righteous shall bear their guilt.
Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne tulevat syynalaisiksi.
22 Jehovah redeemeth the soul of his servants; and none of them that trust in him shall bear guilt.
Herra lunastaa palvelijainsa sielut, eikä yksikään, joka häneen turvaa, tule syynalaiseksi.