Psalms 14

1 To the chief Musician. [A Psalm] of David. The fool hath said in his heart, There is no God. They have corrupted themselves, they have done abominable works: there is none that doeth good.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Tyhmät sanovat sydämessänsä: ei Jumalaa olekaan; ei he mitään kelpaa, ja ovat ilkiät menoissansa; ei ole joka hyvää tekee.

2 Jehovah looked down from the heavens upon the children of men, to see if there were any that did understand, that did seek God.

Herra katsoi taivaasta ihmisten lapsia, nähdäksensä, jos joku ymmärtäis eli etsis Jumalaa.

3 They have all gone aside, they are together become corrupt: there is none that doeth good, not even one.

Mutta he ovat kaikki poikenneet pois, ja kaikki ovat kelvottomat: ei ole yksikään, joka hyvää tekee, ei ainoakaan.

4 Have all the workers of iniquity no knowledge, eating up my people [as] they eat bread? They call not upon Jehovah.

Eikö siis kenkään pahointekiöistä sitä havaitse? jotka minun kansaani syövät niinkuin he söisivät leipää; vaan ei he rukoile Herraa.

5 There were they in great fear; for God is in the generation of the righteous.

Siellä he kovin pelkäsivät; sillä Jumala on läsnä vanhurskasten sukua.

6 Ye have shamed the counsel of the afflicted, because Jehovah [was] his refuge.

Te häpäisette köyhän neuvon; mutta Jumala on hänen turvansa.

7 Oh that the salvation of Israel were come out of Zion! When Jehovah turneth again the captivity of his people, Jacob shall be glad, Israel shall rejoice.

Oi jos apu tulis Israelille Zionista! sillä koska Herra päästää vangitun kansansa, niin Jakob iloitsee ja Israel riemuitsee.