Psalms 109
1 To the chief Musician. Of David. A Psalm. O God of my praise, be not silent:
Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.
2 For the mouth of the wicked [man] and the mouth of deceit are opened against me: they have spoken against me with a lying tongue,
Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.
3 And with words of hatred have they encompassed me; and they fight against me without a cause.
Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.
4 For my love they are mine adversaries; but I [give myself unto] prayer.
Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.
5 And they have rewarded me evil for good, and hatred for my love.
He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.
6 Set a wicked [man] over him, and let [the] adversary stand at his right hand;
Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.
7 When he shall be judged, let him go out guilty, and let his prayer become sin;
Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.
8 Let his days be few, let another take his office;
Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.
9 Let his sons be fatherless, and his wife a widow;
Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.
10 Let his sons be vagabonds and beg, and let them seek [their bread] far from their desolate places;
Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.
11 Let the usurer cast the net over all that he hath, and let strangers despoil his labour;
Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.
12 Let there be none to extend kindness unto him, neither let there be any to favour his fatherless children;
Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.
13 Let his posterity be cut off; in the generation following let their name be blotted out:
Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.
14 Let the iniquity of his fathers be remembered with Jehovah, and let not the sin of his mother be blotted out;
Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.
15 Let them be before Jehovah continually, that he may cut off the memory of them from the earth:
Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.
16 Because he remembered not to shew kindness, but persecuted the afflicted and needy man, and the broken in heart, to slay him.
Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.
17 And he loved cursing; so let it come unto him. And he delighted not in blessing; and let it be far from him.
Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.
18 And he clothed himself with cursing like his vestment; so let it come into his bowels like water, and like oil into his bones;
Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
19 Let it be unto him as a garment with which he covereth himself, and for a girdle wherewith he is constantly girded.
Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.
20 Let this be the reward of mine adversaries from Jehovah, and of them that speak evil against my soul.
Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.
21 But do thou for me, Jehovah, Lord, for thy name's sake; because thy loving-kindness is good, deliver me:
Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.
22 For I am afflicted and needy, and my heart is wounded within me.
Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.
23 I am gone like a shadow when it lengtheneth; I am tossed about like the locust;
Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.
24 My knees are failing through fasting, and my flesh hath lost its fatness;
Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.
25 And I am become a reproach unto them; [when] they look upon me they shake their heads.
Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.
26 Help me, Jehovah my God; save me according to thy loving-kindness:
Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;
27 That they may know that this is thy hand; that thou, Jehovah, hast done it.
ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.
28 Let them curse, but bless thou; when they rise up, let them be ashamed, and let thy servant rejoice.
Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.
29 Let mine adversaries be clothed with confusion, and let them cover themselves with their shame as with a mantle.
Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.
30 I will greatly celebrate Jehovah with my mouth; yea, I will praise him among the multitude.
Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.
31 For he standeth at the right hand of the needy, to save him from those that judge his soul.
Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.
