Psalms 105
1 Give ye thanks unto Jehovah, call upon his name; make known his acts among the peoples.
Kiittäkäät Herraa, ja saarnatkaat hänen nimeänsä, julistakaat hänen töitänsä kansain seassa!
2 Sing unto him, sing psalms unto him; meditate upon all his wondrous works.
Veisatkaat hänelle, soittakaat hänelle, puhukaat kaikista hänen ihmeistänsä.
3 Glory ye in his holy name: let the heart of them rejoice that seek Jehovah.
Ylistäkäät hänen pyhää nimeänsä: niiden sydän iloitkaan, jotka etsivät Herraa!
4 Seek Jehovah and his strength, seek his face continually;
Kysykäät Herraa ja hänen voimaansa, etsikäät alati hänen kasvojansa!
5 Remember his wondrous works which he hath done, his miracles and the judgments of his mouth:
Muistakaat hänen ihmeellisiä töitänsä, jotka hän tehnyt on, hänen ihmeitänsä ja hänen sanojansa.
6 Ye seed of Abraham his servant, ye sons of Jacob, his chosen ones.
Te Abrahamin hänen palveliansa siemen, te Jakobin hänen valittunsa lapset.
7 He, Jehovah, is our God; his judgments are in all the earth.
Hänpä on Herra meidän Jumalamme: hän tuomitsee kaikessa maailmassa.
8 He is ever mindful of his covenant, — the word which he commanded to a thousand generations, —
Hän muistaa liittonsa ijankaikkisesti, sanansa, jonka hän on käskenyt tuhannelle sukukunnalle,
9 Which he made with Abraham, and of his oath unto Isaac;
Jonka hän teki Abrahamin kanssa, ja valansa Isaakin kanssa.
10 And he confirmed it unto Jacob for a statute, unto Israel for an everlasting covenant,
Ja pani sen Jakobille säädyksi ja Israelille ijankaikkiseksi liitoksi,
11 Saying, Unto thee will I give the land of Canaan, the lot of your inheritance;
Ja sanoi: sinulle minä annan Kanaanin maan, teidän perimisenne arvan.
12 When they were a few men in number, of small account, and strangers in it.
Koska heitä vähä ja harvat olivat, ja he olivat muukalaiset siinä,
13 And they went from nation to nation, from one kingdom to another people.
Ja vaelsivat kansasta kansaan ja valtakunnasta toiseen kansaan:
14 He suffered no man to oppress them, and reproved kings for their sakes,
Ei hän sallinut yhdenkään ihmisen heitä vahingoittaa, vaan rankaisi kuninkaat heidän tähtensä.
15 [Saying, ] Touch not mine anointed ones, and do my prophets no harm.
Älkäät ruvetko minun voideltuihini, ja älkäät tehkö pahaa minun prophetailleni.
16 And he called for a famine upon the land; he broke the whole staff of bread.
Ja hän kutsui nälän maan päälle, ja vei kaiken leivän varan pois.
17 He sent a man before them: Joseph was sold for a bondman.
Hän lähetti miehen heidän eteensä: Joseph myytiin orjaksi.
18 They afflicted his feet with fetters; his soul came into irons;
He ahdistivat hänen jalkansa jalkapuuhun: hänen ruumiinsa täytyi raudoissa maata,
19 Until the time when what he said came about: the word of Jehovah tried him.
Siihenasti että hänen sanansa tuli, ja Herran puhe koetteli hänen.
20 The king sent and loosed him — the ruler of peoples — and let him go free.
Niin lähetti kuningas ja päästi hänen: kansain päämies laski hänen vallallensa,
21 He made him lord of his house, and ruler over all his possessions:
Ja asetti hänen huoneensa herraksi, ja kaiken tavaransa haltiaksi,
22 To bind his princes at his pleasure, and teach his elders wisdom.
Opettamaan päämiehiänsä oman tahtonsa jälkeen, ja vanhimmille viisautta.
23 And Israel came into Egypt, and Jacob sojourned in the land of Ham.
Ja Israel meni Egyptiin, ja Jakob tuli muukalaiseksi Hamin maalle.
24 And he made his people exceeding fruitful, and made them mightier than their oppressors.
Ja hän antoi kansansa sangen suuresti kasvaa, ja teki heitä väkevämmäksi kuin heidän vihollisensa.
25 He turned their heart to hate his people, to deal subtilly with his servants.
Hän käänsi heidän sydämensä vihaamaan hänen kansaansa, ja hänen palvelioitansa viekkaudella painamaan alas.
26 He sent Moses his servant, [and] Aaron whom he had chosen:
Hän lähetti palveliansa Moseksen, ja Aaronin, jonka hän valitsi.
27 They set his signs among them, and miracles in the land of Ham.
Ne tekivät hänen merkkinsä heidän seassansa, ja hänen ihmeensä Hamin maalla.
28 He sent darkness, and made it dark; and they rebelled not against his word.
Hän antoi pimeyden tulla, ja sen pimeytti; ja ei olleet he hänen sanoillensa kuulemattomat.
29 He turned their waters into blood, and caused their fish to die.
Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heidän kalansa.
30 Their land swarmed with frogs, — in the chambers of their kings.
Heidän maansa kuohutti sammakoita, heidän kuningastensa kammioissa.
31 He spoke, and there came dog-flies, [and] gnats in all their borders.
Hän sanoi, niin turilaat ja täit tulivat heidän maansa ääriin.
32 He gave them hail for rain, [and] flaming fire in their land;
Hän antoi rakeet heille sateeksi, tulen liekit heidän maallensa,
33 And he smote their vines and their fig-trees, and broke the trees of their borders.
Ja löi heidän viinapuunsa ja fikunapuunsa, ja särki puut heidän maansa äärissä.
34 He spoke, and the locust came, and the cankerworm, even without number;
Hän sanoi, niin tulivat epälukuiset paarmat ja vapsaiset,
35 And they devoured every herb in their land, and ate up the fruit of their ground.
Ja ne söivät kaiken ruohon heidän maaltansa, ja ne söivät heidän maansa hedelmän.
36 And he smote every firstborn in their land, the firstfruits of all their vigour.
Ja hän löi kaikki esikoiset heidän maallansa, ensimäiset kaikesta heidän voimastansa,
37 And he brought them forth with silver and gold; and there was not one feeble among their tribes.
Ja vei heitä hopialla ja kullalla ulos: ja ei ollut heidän sukukunnissansa yksikään sairas.
38 Egypt rejoiced at their departure; for the fear of them had fallen upon them.
Egypti iloitsi heidän lähtemisestänsä; sillä heidän pelkonsa oli tullut heidän päällensä.
39 He spread a cloud for a covering, and fire to give light in the night.
Hän levitti pilven verhoksi ja tulen yötä valistamaan.
40 They asked, and he brought quails, and satisfied them with the bread of heaven.
He anoivat, niin antoi hän metsäkanat tulla, ja ravitsi heitä taivaan leivällä.
41 He opened the rock, and waters gushed forth; they ran in the dry places [like] a river.
Hän avasi kallion, niin vesi vuoti, ja virrat juoksivat kuivaa myöten.
42 For he remembered his holy word, [and] Abraham his servant;
Sillä hän muisti pyhän sanansa, jonka hän palveliallensa Abrahamille puhunut oli,
43 And he brought forth his people with gladness, his chosen with rejoicing;
Ja vei kansansa ilolla ulos, ja valittunsa riemulla,
44 And he gave them the lands of the nations, and they took possession of the labour of the peoples:
Ja antoi heille pakanain maan, niin että he kansain hyvyydet omistivat heillensä.
45 That they might keep his statutes, and observe his laws. Hallelujah!
Että he pitäisivät hänen säätynsä, ja hänen lakinsa kätkisivät, Halleluja!
