Psalms 102
1 A Prayer of the afflicted, when he is overwhelmed, and poureth out his complaint before Jehovah. Jehovah, hear my prayer, and let my cry come unto thee.
Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
2 Hide not thy face from me: in the day of my trouble, incline thine ear unto me; in the day I call, answer me speedily.
Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
3 For my days are consumed like smoke, and my bones are burned as a firebrand.
Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
4 My heart is smitten and withered like grass; yea, I have forgotten to eat my bread.
Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
5 By reason of the voice of my groaning, my bones cleave to my flesh.
Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
6 I am become like the pelican of the wilderness, I am as an owl in desolate places;
Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
7 I watch, and am like a sparrow alone upon the housetop.
Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
8 Mine enemies reproach me all the day; they that are mad against me swear by me.
Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
9 For I have eaten ashes like bread, and mingled my drink with weeping,
Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
10 Because of thine indignation and thy wrath; for thou hast lifted me up, and cast me down.
Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
11 My days are like a lengthened-out shadow, and I, I am withered like grass.
Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
12 But thou, Jehovah, abidest for ever, and thy memorial from generation to generation.
Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
13 Thou wilt rise up, thou wilt have mercy upon Zion: for it is the time to be gracious to her, for the set time is come.
Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
14 For thy servants take pleasure in her stones, and favour her dust.
Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
15 And the nations shall fear the name of Jehovah, and all the kings of the earth thy glory.
Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
16 When Jehovah shall build up Zion, he will appear in his glory.
Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
17 He will regard the prayer of the destitute one, and not despise their prayer.
Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
18 This shall be written for the generation to come; and a people that shall be created shall praise Jah:
Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
19 For he hath looked down from the height of his sanctuary; from the heavens hath Jehovah beheld the earth,
Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
20 To hear the groaning of the prisoner, to loose those that are appointed to die;
Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
21 That the name of Jehovah may be declared in Zion, and his praise in Jerusalem,
Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
22 When the peoples shall be gathered together, and the kingdoms, to serve Jehovah.
Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
23 He weakened my strength in the way, he shortened my days.
Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
24 I said, My God, take me not away in the midst of my days! ...Thy years are from generation to generation.
Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
25 Of old hast thou founded the earth, and the heavens are the work of thy hands:
Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
26 They shall perish, but thou continuest; and all of them shall grow old as a garment: as a vesture shalt thou change them, and they shall be changed.
Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
27 But thou art the Same, and thy years shall have no end.
Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
28 The children of thy servants shall abide, and their seed shall be established before thee.
Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
