Proverbs 5
1 My son, attend unto my wisdom, incline thine ear to my understanding;
Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni
2 that thou mayest keep reflection, and that thy lips may preserve knowledge.
ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon.
3 For the lips of the strange woman drop honey, and her mouth is smoother than oil;
Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi.
4 but her end is bitter as wormwood, sharp as a two-edged sword.
Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka.
Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, tuonelaan vetävät hänen askeleensa. (Sheol h7585)
6 Lest she should ponder the path of life, her ways wander, she knoweth not [whither].
Ei käy hän elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan.
7 And now, children, hearken unto me, and depart not from the words of my mouth.
Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista.
8 Remove thy way far from her, and come not nigh the door of her house:
Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea,
9 lest thou give thine honour unto others, and thy years unto the cruel;
ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle,
10 lest strangers be filled with thy wealth, and the fruits of thy toil [come] into the house of a stranger;
ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon
11 and thou mourn in thine end, when thy flesh and thy body are consumed;
ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa
12 and thou say, How have I hated instruction, and my heart despised reproof!
ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta?
13 and I have not hearkened unto the voice of my teachers, nor inclined mine ear to those that instructed me;
Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni?
14 I was well nigh in all evil in the midst of the congregation and assembly.
Olin joutua kokonaan turmion omaksi keskellä seurakunnan ja kansankokouksen."
15 Drink waters out of thine own cistern, and running waters out of thine own well.
Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee.
16 Thy fountains shall be poured forth, as water-brooks in the broadways.
Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi!
17 Let them be only thine own, and not strangers' with thee.
Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi.
18 Let thy fountain be blessed; and have joy of the wife of thy youth.
Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta.
19 As a lovely hind and a graceful roe, let her breasts satisfy thee at all times: be thou ravished continually with her love.
Armas peura, suloinen vuorikauris-hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.
20 And why shouldest thou, my son, be ravished with a strange woman, and embrace the bosom of a stranger?
Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea?
21 For the ways of man are before the eyes of Jehovah, and he pondereth all his paths.
Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa.
22 His own iniquities shall take the wicked, and he shall be holden with the cords of his sin.
Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin.
23 He shall die for want of discipline; and in the greatness of his folly he shall go astray.
Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.
