Proverbs 5
1 My son, attend unto my wisdom, incline thine ear to my understanding;
Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,
2 that thou mayest keep reflection, and that thy lips may preserve knowledge.
Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.
3 For the lips of the strange woman drop honey, and her mouth is smoother than oil;
Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;
4 but her end is bitter as wormwood, sharp as a two-edged sword.
Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.
Hänen jalkansa menevät alas kuolemaan, ja hänen askeleensa joutuvat helvettiin. (Sheol h7585)
6 Lest she should ponder the path of life, her ways wander, she knoweth not [whither].
Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.
7 And now, children, hearken unto me, and depart not from the words of my mouth.
Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.
8 Remove thy way far from her, and come not nigh the door of her house:
Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,
9 lest thou give thine honour unto others, and thy years unto the cruel;
Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;
10 lest strangers be filled with thy wealth, and the fruits of thy toil [come] into the house of a stranger;
Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,
11 and thou mourn in thine end, when thy flesh and thy body are consumed;
Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,
12 and thou say, How have I hated instruction, and my heart despised reproof!
Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!
13 and I have not hearkened unto the voice of my teachers, nor inclined mine ear to those that instructed me;
Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!
14 I was well nigh in all evil in the midst of the congregation and assembly.
Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.
15 Drink waters out of thine own cistern, and running waters out of thine own well.
Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.
16 Thy fountains shall be poured forth, as water-brooks in the broadways.
Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.
17 Let them be only thine own, and not strangers' with thee.
Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.
18 Let thy fountain be blessed; and have joy of the wife of thy youth.
Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.
19 As a lovely hind and a graceful roe, let her breasts satisfy thee at all times: be thou ravished continually with her love.
Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.
20 And why shouldest thou, my son, be ravished with a strange woman, and embrace the bosom of a stranger?
Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?
21 For the ways of man are before the eyes of Jehovah, and he pondereth all his paths.
Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.
22 His own iniquities shall take the wicked, and he shall be holden with the cords of his sin.
Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.
23 He shall die for want of discipline; and in the greatness of his folly he shall go astray.
Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.
