Proverbs 31
1 The words of king Lemuel, the prophecy that his mother taught him:
Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:
2 What, my son? and what, O son of my womb? and what, O son of my vows?
Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!
3 Give not thy strength unto women, nor thy ways to them that destroy kings.
Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.
4 It is not for kings, Lemuel, it is not for kings to drink wine, nor for rulers [to say], Where is the strong drink?
Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,
5 — lest they drink and forget the law, and pervert the judgment of any of the children of affliction.
Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.
6 Give strong drink unto him that is ready to perish, and wine unto the bitter of soul:
Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,
7 let him drink, and forget his poverty, and remember his misery no more.
Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.
8 Open thy mouth for the dumb, for the cause of all those that are left desolate.
Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.
9 Open thy mouth, judge righteously, and minister justice to the afflicted and needy.
Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.
10 Who can find a woman of worth? for her price is far above rubies.
Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:
11 The heart of her husband confideth in her, and he shall have no lack of spoil.
Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.
12 She doeth him good, and not evil, all the days of her life.
Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.
13 She seeketh wool and flax, and worketh willingly with her hands.
Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.
14 She is like the merchants' ships: she bringeth her food from afar;
Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.
15 And she riseth while it is yet night, and giveth meat to her household, and the day's work to her maidens.
Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.
16 She considereth a field, and acquireth it; of the fruit of her hands she planteth a vineyard.
Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.
17 She girdeth her loins with strength, and maketh strong her arms.
Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.
18 She perceiveth that her earning is good; her lamp goeth not out by night.
Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.
19 She putteth her hands to the distaff, and her hands hold the spindle.
Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.
20 She stretcheth out her hand to the afflicted, and she reacheth forth her hands to the needy.
Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.
21 She is not afraid of the snow for her household; for all her household are clothed with scarlet.
Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.
22 She maketh herself coverlets; her clothing is byssus and purple.
Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.
23 Her husband is known in the gates, when he sitteth among the elders of the land.
Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.
24 She maketh body linen and selleth it, and delivereth girdles unto the merchant.
Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.
25 Strength and dignity are her clothing, and she laugheth [at] the coming day.
Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.
26 She openeth her mouth with wisdom; and upon her tongue is the law of kindness.
Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.
27 She surveyeth the ways of her household, and eateth not the bread of idleness.
Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.
28 Her children rise up and call her blessed; her husband [also], and he praiseth her:
Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:
29 Many daughters have done worthily, but thou excellest them all.
Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.
30 Gracefulness is deceitful and beauty is vain; a woman [that] feareth Jehovah, she shall be praised.
Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.
31 Give her of the fruit of her hands, and let her own works praise her in the gates.
Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.
