Proverbs 26
1 As snow in summer, and as rain in harvest, so honour beseemeth not a fool.
Yhtä vähän kuin lumi kesällä ja sade elonaikana soveltuu tyhmälle kunnia.
2 As the sparrow for flitting about, as the swallow for flying, so a curse undeserved shall not come.
Kuin liitävä lintu, kuin lentävä pääskynen on aiheeton kirous: ei se toteen käy.
3 A whip for the horse, a bridle for the ass, and a rod for the back of fools.
Hevoselle ruoska, aasille suitset, tyhmille vitsa selkään!
4 Answer not a fool according to his folly, lest thou also be like unto him.
Älä vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin.
5 Answer a fool according to his folly, lest he be wise in his own eyes.
Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettei hän itseänsä viisaana pitäisi.
6 He that sendeth a message by the hand of a fool cutteth off [his own] feet, [and] drinketh damage.
Jalat altaan katkaisee ja vääryyttä saa juoda, joka sanan lähettää tyhmän mukana.
7 The legs of the lame hang loose; so is a proverb in the mouth of fools.
Velttoina riippuvat halvatun sääret; samoin sananlasku tyhmäin suussa.
8 As a bag of gems in a stoneheap, so is he that giveth honour to a fool.
Yhtä kuin sitoisi kiven linkoon kiinni, on antaa kunniaa tyhmälle.
9 [As] a thorn goeth up into the hand of a drunkard, so is a proverb in the mouth of fools.
Kuin ohdake, joka on osunut juopuneen käteen, on sananlasku tyhmäin suussa.
10 A master roughly worketh every one: he both hireth the fool and hireth passers-by.
Kuin jousimies, joka kaikkia haavoittaa, on se, joka tyhmän pestaa, kulkureita pestaa.
11 As a dog turneth back to its vomit, [so] a fool repeateth his folly.
Kuin koira, joka palajaa oksennuksilleen, on tyhmä, joka yhä uusii hulluuksiansa.
12 Hast thou seen a man wise in his own eyes? There is more hope of a fool than of him.
Näet miehen, viisaan omissa silmissään-enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
13 The sluggard saith, There is a fierce lion in the way; a lion is in the midst of the streets!
Laiska sanoo: "Tuolla tiellä on leijona, jalopeura torien vaiheilla".
14 [As] the door turneth upon its hinges, so the sluggard upon his bed.
Ovi saranoillaan kääntyilee, laiska vuoteellansa.
15 The sluggard burieth his hand in the dish: it wearieth him to bring it again to his mouth.
Laiska pistää kätensä vatiin; ei viitsi sitä viedä suuhunsa jälleen.
16 A sluggard is wiser in his own eyes than seven [men] that answer discreetly.
Laiska on omissa silmissään viisaampi kuin seitsemän, jotka vastaavat taitavasti.
17 He that passing by vexeth himself with strife belonging not to him, is [like] one that taketh a dog by the ears.
Kulkukoiraa korviin tarttuu se, joka syrjäisten riidasta suuttuu.
18 As a madman who casteth firebrands, arrows, and death,
Kuin mieletön, joka ammuskelee tulisia surmannuolia,
19 so is a man that deceiveth his neighbour, and saith, Am I not in sport?
on mies, joka pettää lähimmäisensä ja sanoo: "Leikillähän minä sen tein".
20 Where no wood is, the fire goeth out; and where there is no talebearer, the contention ceaseth.
Halkojen loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa taukoaa tora.
21 [As] coals for hot coals, and wood for fire, so is a contentious man to inflame strife.
Hehkuksi hiilet, tuleksi halot, riidan lietsomiseksi toraisa mies.
22 The words of a talebearer are as dainty morsels, and they go down into the innermost parts of the belly.
Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.
23 Ardent lips, and a wicked heart, are [as] an earthen vessel overlaid with silver dross.
Kuin hopeasilaus saviastian pinnalla ovat hehkuvat huulet ja paha sydän.
24 He that hateth dissembleth with his lips, but he layeth up deceit within him:
Vihamies teeskentelee huulillaan, mutta hautoo petosta sydämessänsä.
25 when his voice is gracious, believe him not, for there are seven abominations in his heart.
Jos hän muuttaa suloiseksi äänensä, älä häntä usko, sillä seitsemän kauhistusta hänellä on sydämessä.
26 Though [his] hatred is covered by dissimulation, his wickedness shall be made manifest in the congregation.
Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.
27 Whoso diggeth a pit shall fall therein; and he that rolleth a stone, it shall return upon him.
Joka kuopan kaivaa, se itse siihen lankeaa; ja joka kiveä vierittää, sen päälle se takaisin vyörähtää.
28 A lying tongue hateth those that are injured by it, and a flattering mouth worketh ruin.
Valheellinen kieli vihaa omia ruhjomiansa, ja liukas suu saa turmiota aikaan.
